Mikä on se voima, joka saa kolmekymppiset nuoret sisustajat pukemaan kotinsa kauttaaltaan Maija Louekarin suunnittelemiin kankaisiin, juomaan aamukahvinsa hänen suunittelemasta Hyvässä seurassa -astiasarjan (2009) kahvikupeista ja tarjoamaan vierailleen iltateetä Oiva-teekannusta?
Onko salaisuus siinä, että Maija tulee kuoseillaan lähelle arkea ja tavallista elämää ja tuottaa iloa?
Maija kertoo inspiroituvansa ihmisistä ja äänistä. Jokaisen kuosin takana on kiinnostava tarina.
Pohjoisen tyttö, Maija Louekari (s.1982), on tullut tutuksi Marimekolle suunnittelemistaan kuoseista.
Vuonna 2003 hän voitti taideteollisen korkeakoulun ja Marimekon yhteistyönä järjestämän kilpailun Hetkiä-printillään. Louekarin oma sisustusfilosofia on boheemin rento, Peppi Pitkätossumaisen lämmin ja värikylläinen.
Hänen lapsuuden kotinsa löytyy edelleen Ruukista vanhasta kansakoulusta, joka on jättänyt lähtemättömät jäljet taiteilijan mieleen. Maija muistelee hymyssä suin sitä, miten ”onnellisina vailla huolen häivää hänen vanhempansa remontoivat lapsuuskotia. Siellä me remppaperheen lapset elimme ja olimme sen kaiken touhun ja tekemisen keskellä. Emmekä osanneet kaivata muuta.”
Ensimmäinen Marimekko-muisto Maijalle on se, kun hän sai nukkua 3-vuotiaana äitinsä ompelemaan Maija Isolan pussilakanaan kietoutuneena.
Mitä Maijalle nyt kuuluu?
Hän on juuri perheineen muuttanut uuteen kotipesäänsä Helsingissä.
”Asuntoa hankkiessa täytyy mielestäni ottaa vain sellainen, joka saa heti aikaan tunteen kodista. Se tunne ei tule minulle helposti, vaikka toisaalta voisin asua missä vain.”
