Väestörakenne muuttuu, perhetyypit monipuolistuvat ja elämäntavat yksilöllistyvät. Myös asuntokuntakoko pienenee koko ajan. Edellä olevasta johtuen on oletettavaa, että uudenlaisille asumis- ja toimintaympäristöille on jo nykyään, mutta etenkin tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin kysyntää.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että nykyisistä poikkeavien asumismuotojen kotiutuminen maahamme on tapahtunut hitaasti. Muualla Euroopassa ja maailmassa aihealue on enemmän esillä ja ennemmin tai myöhemmin meilläkin on etsittävä uusia asumisen muotoja.
Yksi esimerkki kehittämis- ja tutkimustyöstä on Tampereen teknillisen yliopiston Monikko -hanke, jossa arkkitehtiopiskelijat ovat suunnitelleet kuuteen suomalaiskuntaan kohteita yhteisöllisestä asumisesta.
Hanke pyrkii tuottamaan kansallisesti ja kansainvälisesti sovellettavia yhteisöllisen asumisen esimerkkejä. Hankkeen pilottien paikkakunnat ovat Mikkeli, Loimaa, Tampere, Mänttä-Vilppula, Turku ja Närpiö.
Tavoitteena on ollut kehittää yhteisöllisyyteen perustuvia asumismalleja eri väestöryhmien ja erityisesti ikääntyvien tarpeisiin.
Yksi pilottikohteista on Mänttä-Vilppulaan Pohjois-Pirkanmaalle suunniteltu 7-kerroksinen puinen yhteistalo, jonka on ideoitu yhteisöasumisen pilotin ohella olevan kesäisestä kuvataiteestaan tunnetun taidekaupungin uusi maamerkki.
Hankkeen myötä on myös pohdittu yhteisöllisemmän asumismuotojen toteuttamisedellytyksiä. Yhdeksi kompastuskiveksi on havaittu raha. Yhteiset neliöt maksavat. Asunnon ostaja ostaa kuitenkin asuntonsa neliöt eikä näe yhteistiloja osana asuntoaan ja sen arvoa.
Nyt kootaan olemassa olevaa materiaalia ja tuottamassa uutta tietoa yhteisöllisistä asumis- ja toimintaympäristöistä, niiden toteuttamisen ja asukasosallistumisen malleista sekä hyvien kansainvälisten asumismallien ominaisuuksista ja sovellettavuudesta. Ehkä taloudellisen toteuttamisen edellytyksiinkin saadaan samalla lisävaloa.
Pilottisuunnitelmien ja selvitystyön pohjalta hankkeessa koostetaan yhteisörakentamisen opas.
Opas valmistuu vuoden 2012 loppuun mennessä. Tavoitteena on, että suunnitelmat toimivat malleina asumisen kehittämistyölle ympäri Suomen.
Nykyistä yhteisöllisempien asumismuotojen tarkastelulle on tarvetta. Kysyntääkin tuntuu heräävän. Yhtenä esimerkkinä voi mainita viime vuoden Kokkolan asuntomessujen kahden sukupolven pihapiiri kaupunkimaisella pientaloalueella.
Myös Tampereen Vuores, jossa ensi kesän asuntomessut järjestetään, on mukana kehittämässä yhteisöllistä asumista ikääntyvien, mutta myös muiden väestöryhmien asumistarpeisiin.
Kyseinen teema ei kuitenkaan asuntomessuilla ainakaan nettisivujen mukaan juuri näy. Se on sääli, sillä asuntomessut olisi hyvä koekenttä tutkia ja kehittää uusia asumismuotoja. Taitaa vain olla, ettei kyseinen toiminta oikein sovi asuntomessujen taloudellis-toiminnalliseen konseptiin.