Kysymykset: Talotohtori(a)txti.net
tai PL 28, 00601 Helsinki
"Viime kesänä rakennettiin huvimaja talvella kaadetuista ja keväällä sahatuista tervaleppälaudoista", raportoi Kyllikki Salo.
"Milloin ja millä aineella tämä käsitellään? Homepilkkuja on jo näkyvissä. Haluaisin, että se olisi vaalea ja puun syytä näkyvissä."
Urpo Kantanen on tekemässä hirsimökin ja saunan kattoa leppäpaneelista. Hänkin kysyy, millä puu pitää käsitellä, jotta luonnollinen kauneus säilyy mahdollisimman pitkään.
Puupinnan säilyttäminen vastasahatun näköisenä on pitkän päälle aina tuhoon tuomittua. Aurinko paahtaa puun ruskeaksi ja sinistäjät pyrkivät harmaannuttamaan sen.
Käsittelyn pitäisi siis olla valolta peittävää ja sientä torjuvaa. Helposti käy niin, että muutama vuosi selvitään, mutta sitten entiset käsittelyt ovat vain vastuksena.
Puu on mielestäni inhimillisin rakennusaine. Siinä kuvastuu elämän monimuotoisuus ja vaihtelevuus; myös ikä ja aikakaudet näkyvät.
Antaisin leppämajan olla ihan sellaisenaan, saamassa eri ilmasuuntiin antaville seinilleen erisävyisen, luonnon tuoman käsittelyn. Home aluksi lisääntyy ja sitten vähitellen katoaa itsekseen.
Jos tämä ei lopulta miellytä silmää - vaikka mikä on harmaantunutta jäkäläistä pintaa kauniimpaa - niin aina voi tarttua sutiin ja maalata majan keittomaalilla ihan minkä väriseksi haluaa. Ja jos tämä sitten näyttää pahalta, saa keittomaalin puhdistetuksi pois, rakosia lukuun ottamatta, ja jälleen on esillä kauniisti patinoitunut pinta.
Katonrakentajalle annan saman ohjeen: ei mitään käsittelyjä. Sisällä sinistäjä ei elä ja auringonvalon vaikutuskin on vähäisempi. Puupinnan värimuutos on siis hitaampi. Joka tapauksessa puun kauneus on kaikissa vaiheissa luonnollinen.
Lehtipuusta rakentaminen ei ole ollut Suomessa kovin yleistä, tavallisesti rakennukset tehdään männystä ja kuusesta. Lehtipuut ovat yleensä havupuita kovempia, mutta se ei taas tarkoita, että kestävämpiä.
Leppä kestää hyvin veden alla. Venetsian kanavanlaidan palatsit ja kirkot ovat leppäpaalutusten varassa. Sen sijaan ulkoilmassa leppä lahoaa helposti. Kaikkia "käsittelyjä" verrattomasti tärkeämpää on siis se, että huvimajallanne on pitkät räystäät ja laudoituksen alahelma on reilusti irti maasta.
Ainoa kestäväksi ylistetty lehtipuu on haapa. Haapa-aitta on ikuinen, sanottiin, ja haapaa on käytetty niin ulkolautoina, paanuina kuin päreinäkin. Lahoamiskokeissa ei haapakaan pärjää havupuulle. Olen omin silmin nähnyt, että vanhoissa haapapaanuissa on melkein aina lahoa alapuolella, kun taas mäntypaanut ovat olleet virheettömiä.
Laudaksi sahattuna lehtipuu vääntyy vieläpä helposti kieroksi. Mutta aidantekoon haapa sopii mitä mainioimmin.
Panu Kaila
