Kulttuuritalo Valveen elokuvateatteri Studiolla on hikinen iltapäivä. Yleisö täyttää salin viimeistä paikkaa myöten. Ovatkohan nämä niitä Sodankylän elokuvafestareiden korkeatasoisten mykkäelokuvasäestysten koulimia elokuva-fiikkejä? Luultavasti.
Ukulele Igor (Iiro Rahko) ja Antti Utriainen Duo on uudelleen säveltänyt musiikin Laivakalle nuorempi (Steamboat Bill Jr., 1928) –elokuvaan. Maailmankuulun koomikon Buster Keatonin käsikirjoittama tunnin mittainen mustavalkoinen esitys etenee vauhdikkaasti ja siinä on selkeä juoni. Filmin alussa esitellään karski isälaivuri ja hänen hienostelava nysveröpoikansa William, joka saapuu Bostonista syrjäseudun pikkukaupunkiin. Oulun Elokuvakeskuksen arkistosta esiin kaivettu kelafilmi on tumman tukkoinen, mutta siedettävä. Välitekstit selkeät.
Antti Utriainen aloittaa jylhän pianomusisoinnin aitoon kaksikymmenluvun tyyliin. Iiro Rahko alkaa melskata vauhdikkaasti pienellä akustisen kitaran näköisellä ukulelellaan. Instrumentin ääni on kiinnostava! Musisointi täyttää elokuvateatterin suppean tilan. Akustiikka on onneksi kohdillaan. Ukulele reuhtoo maksimiinsa. Välillä Igor narisuttaa veikeästi Poemplot-merkkistä sahaansa, joka narahtelee kuin sorsa.
Musiikki myötäilee ja korostaa uskottavasti lajitypiltään komediallisen elokuvan kohtauksia. Keskeiseksi teemaksi alkaa paljastua Laivakalle-isän ja pojan ristiriitaisen vaikea suhde. Taustalla ärmistelee varakas laivanomistaja J.J.King ja hänen viehkeä Kitty-tyttärensä. Kiellettyä romanssia pukkaa. Willien ukulele tuhoutuu.
Laivakallen keskiosaan saavuttaessa musisointi alkaa menettää tehoaan. Se muistuttaa tasapaksua taustakohinaa. Haukotuttaa. Käsi alkaa hamuta vesipulloa. Toiminta alkaa kuitenkin jälleen kiihtyä. Nysveröstä kuoriutuu toiminnan mies. Taitavasti rakennetussa kohtauksessa hän kiikuttaa valtavaan vehnälimppuun leipomansa työkalupakin poliisilaitokselle aikomuksenaan luovuttaa sen putkaan joutuneelle isälleen. Köpelöstihän siinä molemmille käy. Keaton-Willie katselee joutessaan seinälle kehystettyä The Prisoners Song –laulutekstiä. Rahko ja Utriainen soittavat kohtauksessa merkillistä sävelmää, joka lopulta paljastuu vanhaksi kansanlauluksi.
Laivakallen kymmenminuuttinen loppuhuipentuma alkaa vaivihkaa musisoiden. Buster (engl. ”kaatua”) alkaa paljastaa mestarillis-fyysiset akrobaatin lahjansa. Pyörremyrsky syöksyy kaupunkiin jättitsunamin lailla. Talot romahtelevat, kuohuva vesi uhkaa ihmishenkiä. Kaiken hirvityksen keskellä kivikasvoinen Laivakalle nuorempi pelastaa hukkumiskuolemalta isänsä ja kauhusta kirkuvan Kittyn kuin monta muutakin räpistelijää.
Katastrofikohtauksen säveltäminen on vaatinut taatusti kovaa työtä ja tarkkaa elokuvasilmää. Toistuvaa katselua. Rytmitystä. Lopussa kantaesityksen musiikki pauhaa korkeuksiinsa ja elävöittää hengästyttävää kuvakerrontaa. Tarkan nuotituksen ohella duo irrottelee myös improvisoiden. Akustinen, hyväntuulinen 20-luvun varhais-jazz eli ragtime solahtaa mainiosti myös nykykatsojan korvaan. Live-esitys elää. Ihan oikeasti.
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.
