83-vuotias kuvaaja toi Ateneumin tuottaman näyttelynsä Ouluun. Paikalliset sanomalehtitoimittajat ja -valokuvaajat loistivat poissaolollaan.
Suomalaisen yhteiskunnan sanomalehtikuvauksen uranuurtaja aloitti ateljeeasistenttina, josta siirtyi, ruotsinkielinen kun on, luontevasti Hufvudstadsbladetiin. Suuren urakan hän teki maineikkaan Viikkosanomien reportaasikuvaajana euroopplaisten uutiskuvalehtien tapaan.
Myös muotikuvaajana ansioitunut Bremer rekrytoitiin sittemmin Helsingin Sanomiin, jossa rakensi samalla uraansa kiitettynä mainoskuvaajana.
Taiteilijaprofessuurin pestin kylkeen hän on saanut myös akateemikon tittelin.
Jo uransa alussa valokuvaaja kiinnittyi osaksi humanistista valokuvatraditiota, joka vaikuttaa edelleen erityisesti Ranskassa.
Kuvaussuunnalle on tyypillistä kohteensa kunnioitus, vaikkakin arjen karuus voi hämmentää katsojaa. Kuvien huumori on hienovireistä ja pelkistettyä. Suomalaiskansallinen mattisaaniomainen vakavan osoitteleva paatos puuttuu liki täysin hänen tuotannostaan.
Vanhaherra Caj Bremer ottaa tilansa ja yleisönsä haltuunsa Ranta- ja Valvegalleriotten Taiteitten yössä torstaina ja sitten vielä virallisissa avajaisissaan perjantai-iltana. "Kuuluisa kuvaaja on saanut liikkeelle tuhottomasi yleisöä. Valveen galleroitten laskuri paukuttaa perjantaina jo 700 vierailijaa", huudahtaa Pohjoisen Valokuvakeskuksen tj Alla Räisänen ilahtuneena.
Retrospektiivin pääosin 70 mustavalkoista vedosta levittäytyy teemoittain molempiin gallerioihin. Vilkas ja eloisa herrasmies esittelee kuviaan ja kertoo uskomattoman kiinnostavia tapahtumia kuvien taustoilta. Sosiaalisesti lahjakas suomenruotsalainen on oleillut luontevasti niin USA:n varapresdentin kutsuilla kuin joutsalaisen savupirtin kurjuudessakin. Hän väittääkin olevansa vain ns. tavallinen ihminen. Akateemikkous tuntuu päälleliimatulta.
Eloisasti ilmehtivä valokuvaaja johdattelee kymmenpäisen yleisönsä teemojensa parin. Aasia- ja Afrikkasarjat eivät niinkään kiinnosta.
Mutta kun päästään J.K.Paasikiven ja neuvostokosmonautti Gagarinin äärelle kiinnostus alkaa kohota. Oliko Kekkonen Breemerin kohtalona kuten edesmenneellä kuvaajalegendalla Kalle Kultalalla? Tuskin, mutta iki-Urhoa Bremer on kuvannut moninaisissa yhteyksissä. Kutsukortissa esiin nostettu Kekkonen Napoleonin Korsikan-kotitalon parvekkeella on "Se kuuluisin Kekkonen".
Seurapiirihäät ja aateliston tanssiaiset, pelimannikilpailut ja syrjäseutujen köyhyys ynnä Kaamos-Lappi -sarja vakuuttavat paikallaolijat kuvaajan laaja-alaisuudesta. Erityisen vaikuttava on Heinäveden kaksoissurmaaja Runar Holmström Tulilahden murhaoikeudenkäynti -sarjasta.
Entäpä sitten se tunnettu muotikuva Lenita Airistosta luudan kanssa vuodelta 1960? Akateemikko kertoo hauskasti, kuinka Ateneumin toissavuotisen näyttelyn yhteydessä Lenitan kuvasta painettiin postikortteja. Niitä sitten ihmiset saivat pääsiäisen tienoilla lähetellä tuttavillen, lohkaisee kuvaaja.
Viidenkymmenen vuoden kuvaurakka on siirtynyt Musta Taide -kustantamon kaksisataasivuiseen Valokuvaaja-teokseen. Taiteilija alkaa signeerata myytäviä teoksiaan. Pöydän ääreen muodostuu joko. "Kyllä on hienoa tämmöinen perinteinen valokuvajournalismi", huokaisee joku joukosta.
Mitäpä tähän lisäämään näin pinallisella digi-aikakaudella.
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.
