SuurOulun messuilla isännöi sunnuntaina kaupunginteatteri. Paikalla oli sekä tunnettuja oululaisia kirjoittajia että kauempaa tulleita kirjailijavieraita.
Kaupunginteatterin johtaja Mikko Kouki haastatteli sopivasti Katja Kettua, jonka Lapin sotaan ja menetettyyn Petsamoon sijoittuva kiihkeän merkillinen rakkaustarina ensiesitetään Oulussa syyskuun alussa. Tosin suurelle näyttämölle sijoitettuun Kätilö-näytelmään on ujutettu hieman kirjasta poikkeaviakin seikkoja.
Julkisuuteen sopeutunut kirjailijatar kertoo tehneensä kirjaansa runsaasti taustatyötä asiantuntijoiden avustuksella. Esimerkiksi FT Marjut Aikio auttoi rekonstruoimaan oletettua Petsamon aikaista peräpohjalaista puhetta. Historian lähteitä tuli luettua niin paljon, että kustannustoimittaja alkoi varoitella liiallisen tiedon määrän pian hallitsevan teosta. "Jouduinkin sitten malttamaan mieleni, etten alkanut siviilin näkökulmasta tarkastella liikaa häkäpönttöautojen mekanismia", naurahtaa kirjailija.
Taustatyö on hidasta, mutta kuulemma tavattoman antoisaa puuhaa. Loppupeleissähän kirjoittaja on sitten yksin puurtaja. Kettu mainitsee useaankin otteeseen olevansa suorastaan mustasukkanen teatterin työryhmälle, joka valmistelee kollektiivisesti hänen näytelmäänsä. Tosin punk-bändissä laulaminen on epäkurinalaista ja vapauttavaakin ryhmätyötä. Samoin live-esiintyminen: "Mie rytmitän ja luen, saan ääneenlukemisesta yleisön edessä nautintoa."
Lavahaastattelu loppuu nopsaan eikä yleisökysymyksiin jää aikaa. Kirjailija siirtyy messualaueen kirjakahvilaan signeeraamaan Kätilöä. Pöydän ääreen muodostuu pian keski-ikäisistä naisista koostuva pitkähkö jono. Moni kyselee kirjaan liittyviä seikkoja tai muuten vain kehaisee sitä.
"Kyllä, kyllä naiset samaistuvat romaanini päähenkilö-kätilöön ja voimakkaisiin teemoihin", toteaa kirjailijatar.
"Yleisössäni on ollut myös vanhahkoja hassuja setiä, jotka lohkaisevat herkästi, että milloinkas se Lapin sota alkoikaan, että tietääköhän nuori kirjailijatar sitä? Olen keskustellut lukuisten saksalaisten kanssa kontaktissa olleiden iäkkäitten miesten kanssa ja ne ovat olleet hyviä keskusteluja", Kettu kertoo. Vältän arvotusta, puhelen neutraalisti heidän kanssaan. Monella on ollut suuri henkinen takinkääntöoperaatio sodan jälkeen, sen saksalaisten kanssa olleeseen aseveljeyteen liittyvän häpeän ja syyllisyyden kukistaminen. Monet ovatkin todenneet kuinka hyvä on ollut, että näistäkin asioistakin on lopulta kirjoitettu. "
Helsigissä asuva Kettu on toistaiseksi hylännyt romaanimuodon ja valmistelee novellikokoelmaa. "Kirjoitan mistä hyvältä tuntuu. En todellakaan suunnittele modernia kaupunkiromaania." Novellien tekeminen on kuulemma luonnollista ja rauhoittavaa. Ensimmäinen aatelis-agraarinen pienoisnovelli putkahti ilmoille jo viisivuotiaana: "Aurinko nousi ja laski. Palvelustyttömme Maisa lähti." Tästä lienee hyvä jatkaa.
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.
