Jalometalli festivaali käynnistyi perjantaina Oulun Teatrian tiloissa jo 11 kerran.

Uskollinen metallikansa täytti jälleen entisen  teurastamon ja lihanleikkaamon salit ja pihat ja valmistautui hartaana kuulemaan festarikattausta, joka tällä kertaa oli päälinjoiltaan katsaus metalliskenen historiaa, toisaalta  festivaali on myös mahdollisuus pohjoissuomalaisten nuorten bändien osaamiseen esillepanolle. Oulun omia bändejä ei tällä kertaa ollut mukana.

Osa nimibändeistä oli aloittanut uransa jo 70- ja 80-luvulla ja kokenut useita miehistön vaihdoksia ja myös tyylin muutoksia, mutta hyvin jaksoivat vanhemmatkin herrat metallin lippua kantaa. Tyylilajin ystäville historiallinen  näkökulma on varmasti antoisaa, skeneä vähemmän tuntevalle ehkä uudemmat tuuletkin voisivat olla kiinnostavia.

Festarin edustajan Jani Suopankin mukaan paikalla oli  aloitusiltana arviolta n. 4000-5000 festarivierasta, eli määrältään samaa luokkaa kuin edellisinäkin vuosina. Festari voi hyvin ja homma toimii.

Festivaali on  hyvin organisoitu ja järjestelyt pelaa tarkasti minuuttiaikataululla. Porukka käyttäytyi  fiksusti, eikä mitään sekoiluja entisaikojen festareiden tapaan esiintynyt, ainakaan vielä perjantaina, vaikka kyllähän ne Ruisrock-festarit 7o-luvulla muistaa vieläkin tänäkin päivänä juuri siitä syystä, ainakin kaikki ne jotka mukana oli. Voihan se olla, että metalliveteraanit sitten vuonna 2042 muistelevat sekoilujaan Jalometalli-festarilla samoilla nostalgisilla fiiliksillä.

Metallia kaikkine sekmentteineen tuli kolmelta lavalta sopivasti limitettynä, että ehti kyllä katsastaa useampiakin bändejä jos vain intoa riitti.

Kajaanilaisen  MERGING FLAREn epäkiitollinen  tehtävä oli aloittaa sisälavalla jo alkuillasta, kun porukat vasta virittäytyivät festarialueen ulkopuolella illan koitoksiin. Taitavaa soittoa ja mallikasta menoa isolla kokoonpanolla.

TOXIC HOLOCAUSTin keikka ulkolavalla sai jo yleisön hieman syttymään. Kasaritunnelmaa, trio kitara, basso ja tuplabasarit, varmaa toimintaa edelleenkin. Yleissoundi on triolla kyllä yleensä ongelmallinen. Basso ja tuplabasarit yhtä kitaristi-laulajaa vastaan. Varsinkin kun kitaristi vielä laulaa  liikkuu ja hoitaa soittohommat siinä sivussa. Harva onnistuu siinä  yleensä kovin hyvin. Tällä kertaa homma toimi ihan kohtuudella.

Päälavalla illan toinen pääesiintyjä, puolalainen  pitkänlinjan VADER, keräsi jo pihan täyteen. Bändi näytti olevan tunnettu alan harrastajien keskuudessa ja tyylinvaihdosten jälkeen  erityisesti nykyinen tyyli kyllä miellytti faneja. Laulusolisti oli myös opetellut festivaaleilla tarvittavat ne kaksi tärkeää suomen kielen sanaa, joista toinen oli kiitos.

Pieni lava teurastamon takapihalla oli pieni  ja intiimi. Äänentoisto oli kohdallaan ja keikat pystyi kuuntelemaan ilman korvatulppia. FINAL  ASSAULT  veti hienon keikan, illan parhaan, kunnon mättöä punk-hengessä. Bändi ja lavan edustan pogoilijat  potkivat bändiä eteenpäin. Vaikka laulaja epäilikin äänensä kestävyyttä jo puolivälissä, niin kyllä se loppuun kesti. Sai Oulu polliisitkin oman biisin nimeltään Polliisit haistakaa paska tai jotain? Vaikka se oli kyllä toisella kotimaisella kielellä, se biisi. Vanhat ideat ja biisit toimivat edelleen.

Päälavalla illan toinen pääesiintyjä, sveitsiläinen bändipioneeri CORONER,  soitti triona.Vähän oli niitä trion ongelmia, eikä oikein jaksanut enää sytyttää kunnon suomi punk /thrash /hardcore -paahtamisen jälkeen.

Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.