Toisena festari-iltana hiljennyttiin pääosin perinneheavyn lähteille.

Illan nimibändit edustivat skenen pitkiä perinteitä. Crimson Glory edusti skenen melodista suuntausta. Bändi on perustettu vuonna 1979 ja Iced Earth  edustaa myös perinteisempää heavyä. Bändi on vuodelta 1985 eikä Municipal Wastekään(crossover/thrash) ihan nuorisobändi ole.

Se ei herrojen menoa hidasta, ja onhan porukkakin varmaankin nuortunut vuosien aikana. Crimson Glory ja Iced Earth  vetivät  ihan mallikkaat keikat eikä suuria epäilyä bändien musiikillisesta arvostuksesta jäänyt.

Perinteisen heavytyylien soittaminen on todella vaativaa musiikkia ja edellyttää ahkeraa ja määrätietoista harjoittelua ja soittokunnon ylläpitämistä.

Se sisältää kuvastoltaan synkkiä ja voimaa uhkuvia maisemia ja on kovinkin muotomääräistä ja muodoiltaan konservatiivistä, niin kuin  muukin perinnemusiikki usein on.

Kuntajätteen vetovoima perustuu taas  enemmän anarkistiseen mättöön, jossa yleisö elää aktiivisesti mukana.

Näiden metallin erilaisten tyylilajien erikoisin ilmaisu on kyllä kiistatta  ns. murinalaulu, joka laulutekniikaltaan ei ole laulu, vaan  paremminkin  suoraa huutoa.

Tätä tekniikka käyttävät jonkin verran kaikki skenen bändit, pääosin kuitenkin deathmetallihenkilöt. Tässä muodossa murina on  äänihuulille todella vahingollista, ainakin laulun asiantuntijoiden mukaan.

Tämän kaltainen laulaminen ei ole etnomusiikissa mitenkään vierasta tai uutta. Mongolialaiset munkit kehittivät jo 1000 vuotta sitten laulutekniikan, kurkkulaulun, jossa laulaja voi laulaa  jopa 3-äänistä harmoniaa samanaikaisesti. Eli hyvä kurkkulaulaja voisi hoidella bändissä kolmen miehen hommat.

Kurkkulaulua voi kyllä opiskella Suomessakin, jos intoa vaan riittää.

Biisien lyrikat kyllä jää tämänkaltaisilla festivaaleilla kovin hämäräksi. Fanit tietysti tuntevat suosikkibändiensä tekstit ulkoa ,mutta lavaesiintymistä kuuntelemalla, vaikka keskittyisi kuinka, ei tekstit kyllä aukene.

Ensinnäkin ne liikkuvat todellisuudessa, joka on satunnaiselle kuulijalle tuiki tuntematon. Toisaalta äänentoisto korostaa bassoa ja bassorumpuja niin, että lauletusta tai muristusta teksteistä ei kyllä saa selvää. Äänitteillä sisältö sitten aukeaa, jos on auetakseen.

CRIMSON GLORY

Bändin soundi  sisälavalla oli kyllä parasta kuulemistani. Kaksi kitaraa joista toinen höyläsi riffiä  notkeasti ja tyylikkäästi. Koskettimet, laulu osittain stemmoissa osittain murinaa ja välillä falsetissa ja  taas tuplabasarit rummuissa. Toimi yhteen mutkattomasti.

Tätä pystyi vähän varttuneempikin musiikin ystävä kuuntelemaan. Heavyballadit kuulostivat paahtamisen jälkeen hienoilta.

ICED  EARTH

Peri-amerikkalaista farkkukansaa, joka haki aktiivisesti yhteyttä runsaaseen yleisöjoukkoon ja kyllähän se yleisön kanssa toimikin. Laulukunto oli  kyllä vahvaa, välillä mentiin korkealle ja välillä rekisteri oli matalaa murinaa, hyvä äänimateriaali laulusolistilla täytyy olla kun kestää moista rekisterien rääkkiä.

”Maailmassa tapahtuu paljon paskaa ja rahamiehet vetää meidän rahat liiveihin, siksi teimme tämä uuden albumin juuri teille, mother fuckers”.Se on niin mutkatonta ja viatonta tämä jenkkibändien kaupallisuus että ei siihen oikein heti meinaa tottua. Samat on puheet kauppasi sitten pölynimureita tai musiikkiäänitteitä.

Siinä vaiheessa  viikonlopun metalliannos tuli sitten täyteen. Vahinko että Kuntajätteet jäi tonkimatta.

Punaisen ristin edustajat olivat varustautuneet vankalla miehityksellä ja ensiaputeltalla festivaalialueella. Ensiapuhenkilöstön mukaan lauantai ilta oli rauhallinen samoin kun edellinen ilta ja poikkesi ehkä vielä edukseen muista festareista.

Varsinaiset säpinät näyttikin olevan festarialueen ulkopuolella.

Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.