Lauantaina 18. elokuuta Kiimingin Koitelissa järjestettiin toista kertaa akustisen musiikin festivaali Koiteli elää.
Saavuin festivaalialueelle jo aikaisin iltapäivällä ja lähes säikähdin. Näin nuorison valtaamiin suuriin rockfestivaaleihin tottuneena Koiteli elää oli minulle uutta: alueella oli vain yksi pieni lava, ja vähäisen yleisön keski-ikä oli jossain viidenkymmenen vuoden kieppeillä. Tuntui, kuin olisin eksynyt väärään paikkaan.
Pikku hiljaa ajatukseni kääntyivät kuitenkin päinvastaisiksi. Koskien pauhu ympärillä ja ihana akustinen musiikki loivat upean tunnelman. Ihmisiäkin kertyi iltaa myöten paljon tähän loppuunmyytyyn tapahtumaan. Koiteli elää! Juuri siltä se tuntuikin.
Erityisen kaunista kuunneltavaa oli Lotan musiikki. Tämä raahelaislähtöinen muusikko ihastutti yleisön sympaattisella esiintymisellään ja herkällä äänellään. Esityksessä oli yksinkertaisesti vain tyttö ja kitara; aito ja kaunis musiikki ei tarvitsekaan mitään ylimääräistä.
Lotan jälkeen esiintyvä Timo Rautiainen yllätti myös positiivisesti. Rautiaisen esittämät kappaleet kertoivat lähinnä suomalaisuudesta ja suomalaisesta elämästä, myös alkoholin nauttimisesta, mitä luonnollisesti tapahtui myös festivaaleilla. Laulut lyriikoineen sopivat siis tunnelmaan erinomaisesti ja iskivät yleisöön. Katsojat innostuivat ja olivat täysillä mukana.
En voi jättää esittelemättä illan päättänyttä Mutafunkersia. Viimeistäänkin tämä yhtye sai tanssijalan vipattamaan ja nosti tunnelman kattoon – vai pitäisikö sanoa taivaaseen, kun kyseessä oli ulkoilmakonsertti? Vaikka ilta oli kylmä, Mutafunkersin tahtiin tanssiminen lämmitti kummasti.
Hiukan tylsästä alusta huolimatta Koiteli elää –festivaali oli kokonaisuutena erittäin onnistunut tapahtuma. Artistien kirjo oli monipuolinen, joten uskoisin jokaisen tykkäävän joistakin esiintyjistä. Käytännön järjestelyt toimivat myös hyvin. Festivaalialueelle ja sieltä pois pääsi kätevästi festaribussilla, ja tapahtuman aikana ei esiintynyt mitään ongelmia tai levottomuuksia.
Koiteli elää oli hyväntuulinen ja juuri sopivan pieni musiikkijuhla. Voisinkin lainata osuvasti Lottaa, joka välipuheessaan totesi Koitelin tapahtuman olevan festivaali, jossa on ”tilaa hengittää”.
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.