Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosten tilastojen mukaan vuonna 2002 yli 64-vuotiaita verkkokalastajia oli 78 000 kappaletta. Kaksi vuotta myöhemmin luku oli runsaat 20 prosenttia suurempi eli 94 000. Myös 45-64-vuotiaiden osuus kohosi reilut 12 prosentia. Kehitys tapahtui nuorempien kustannuksella. 10-17-vuotiaiden osuus romahti yli 40 prosentilla.

"Verkkokalastus ei innosta enää nuoria. Heillä on kaikkea muuta viihdykettä niin paljon", Oulun kaupungin kalabiologi Kari Hanski kuvailee.

Vähäisen nuoren innostuksen vuoksi verkkokalastajien määrä laskee. Esimerkiksi vuonna 1984 Oulun edustan merialueelle myytiin 2 390 verkkolupaa, kun runsas 20 vuotta myöhemmin vuonna 2006 lupamäärä oli laskenut 524:ään.

"Tuttuja verkkokalastajia näkee lähinnä kuolinilmoituspalstalla", Kari Hanski tuumaa.

Verkkokalastuksen suosion laskulle on nähtävissä monia syitä. Nuoret hakeutuvat mieluummin nopeatempoisemman vapakalastuksen pariin, mikä ei verkkokalastuksen lailla edellytä venettä tai veneelle säilytyspaikkaa.

Verkkokalastus on sangen työlästä, se vaatii pitkäjänteisyyttä ja malttia. Tämä ei sovi nykyhenkeen. Saalis haetaan mieluummin tiskin takaa kuin käydään säännöllisesti verkkoja kokemassa. Myös puutteelliset kalankäsittelytaidot saavat vieroksumaan pyytämistä.

Saaliin saaminen omin avuin houkuttelee Eetu Liedeksen merelle.

"Kun nostaa verkkoja vedestä, näkee jo pitkälle, että sieltä on kala tulossa. Se säväyttää".

Paljasjalkainen iiläinen Liedes on pyytänyt kalaa jo 1970-luvulta lähtien. Hänenkin kalastustahtinsa on hidastunut vuosien saatossa. Mies hurauttaa mopoautollaan 12 kilometrin päässä sijaitsevalle kesämökilleen nykyisin muutaman viikon välein. Talvikalastus on loppunut kokonaan.

Liedes ujuttaa verkot aaltoihin yksin. Joskus harvoin airoihin asettuu vanhin poika. Muut lapset, lastenlapset tai lastenlastenlapset eivät ole intoutuneet puuhasta. Hän sen sijaan aikoo jatkaa mieliharrastustaan niin kauan, kun kunto suinkin sallii.

"Vielä ei väsytä."