Mainos

Varusmiehet tarvitsevat henkistä tukea

Kaveria ei jätetä -kampanja rohkaisee kertomaan ongelmista ja pitämään huolta kavereista

Tammikuussa Kainuun Prikaatissa varusmiespalveluksensa aloittanut Juho Junnila ei ole säikähtänyt armeijan kuria, uusia kuvioita eikä paukkupakkasia. Lääkintäalikersanttina Kajaanissa palveleva Lari Hotakainen pitää tärkeänä, että siviiliasiat ovat kunnossa ennen  armeijaan lähtöä. Tammikuussa Kainuun Prikaatissa varusmiespalveluksensa aloittanut Juho Junnila ei ole säikähtänyt armeijan kuria, uusia kuvioita eikä paukkupakkasia. Lääkintäalikersanttina Kajaanissa palveleva Lari Hotakainen pitää tärkeänä, että siviiliasiat ovat kunnossa ennen armeijaan lähtöä.
Tammikuussa Kainuun Prikaatissa varusmiespalveluksensa aloittanut Juho Junnila ei ole säikähtänyt armeijan kuria, uusia kuvioita eikä paukkupakkasia. Lääkintäalikersanttina Kajaanissa palveleva Lari Hotakainen pitää tärkeänä, että siviiliasiat ovat kunnossa ennen  armeijaan lähtöä. Tammikuussa Kainuun Prikaatissa varusmiespalveluksensa aloittanut Juho Junnila ei ole säikähtänyt armeijan kuria, uusia kuvioita eikä paukkupakkasia. Lääkintäalikersanttina Kajaanissa palveleva Lari Hotakainen pitää tärkeänä, että siviiliasiat ovat kunnossa ennen armeijaan lähtöä.
Hyvä Elämä  11.2. | Riitta-Maija Sykkö Muuta tekstin kokoa -+
Vuoden alussa puolustusvoimissa käynnistyi kampanja teemalla "Kaveria ei jätetä". Tavoitteena on havaita entistä herkemmin varusmiesten henkinen pahoinvointi. Varusmiehiä rohkaistaan kertomaan ongelmistaan ja pitämään huolta myös tovereistaan.

Kampanjan taustalla on Karjalan Prikaatissa vuoden sisällä sattuneet kolmen varusmiehen kuolemantapaukset, jotka tulivat yllätyksenä sekä palvelustovereille että kouluttajille.

"Kampanja on aiheellinen, sillä varusmiesten ongelmat ovat yleisiä. Asiat eivät ole uusia, mutta nyt ne tuodaan esiin", sanoo Kainuun Prikaatin sosiaalikuraattori Merja Komppa.

Eniten varusmiesten mieltä painavat siviilielämän murheet ja alokasaika.

"Palvelusaika on vaativaa ja samanaikaisesti siviilimaailmassakin voi tapahtua asioita, jotka kuormittavat."

Opiskelu-, työ-, ihmissuhde- ja perheasiat, seurustelu sekä taloudelliset ongelmat aiheuttavat ristiriitoja. Myös armeijan säännöt ja ovat monille kulttuurisokki.

Siviilimaailma on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana valtavasti. Nuoret ovat tottuneet vaikuttamaan omiin asioihinsa. Armeijassa sama meno ei käy.

"Itsemääräämisoikeutta rajataan armeijassa tuntuvasti siviiliin verrattuna. Syömään mennään, kun käsketään. Kännykän ja netin käyttö on rajattua, ja päivärytmi on toisenlainen kuin siviilissä."

Monilla on vaikeuksia sopeutua uuteen ympäristöön, kurinalaiseen toimintaan ja joukossa toimimiseen.

"Palveluksen suhteenkin on paineita ja odotuksia. Oma pärjääminen ja jaksaminen huolestuttavat. Monilla on tavoitteita päästä tiettyyn tehtävään, aliupseeri- tai reserviupseerikouluun."

"Kaikkien tavoitteet eivät toteudu. Vaikka oma halukkuus otetaan huomioon, viime kädessä armeija määrää sekä palvelusajan että -tehtävän. Pettymyksiä voi tulla pitkin palvelusaikaa."

Seurustelumurheet ovat myös tavallisia aiheita Merja Kompan vastaanotolla.

Varusmiesten keskuudessa kulkee sanonta, jonka mukaan armeija tekee puolessa vuodessa pojasta miehen ja vuodessa poikamiehen. Vaikka sanonta on höystetty huumorilla, kätkeytyy siihen ripaus kitkeryyttä, karu totuus sekä usein myös sydänsuruja.

"Ulkopuolisesta pieniltä tuntuvat seurustelumurheet voivat olla nuorelle todella vakava ongelma. Nuorella ei ole elämänkokemusta eikä sen antamaa kykyä käsitellä ja suhteuttaa asioita. Hänelle ei auta sanoa, että elämä on edessä ja uusia ihmissuhteita tulee."

Varusmiesten kanssa käydään seurusteluun liittyvistä asioista vakavia, mutta usein rakentavia keskusteluja.

"Mielestäni jotain kertoo myös tytöstä, jos hän ei jaksa odottaa varusmiespalvelusta suorittavaa poikaystäväänsä. Miehet ovat armeijassa suorittamassa lakisääteistä velvollisuuttaan. Eikö heitä kuuluisi tukea siinä tehtävässä."

"Vastakysymys onkin, olisiko suhde kestänyt siviilissäkään. Elämässä on tilanteita, jolloin opiskelun tai työn takia joudutaan asumaan eri paikkakunnilla. Varusmiespalvelusaika on hyvä mittari kuvaamaan, millä vakavuudella yhdessä ollaan", pohtii Komppa.

Kampanjalla pyritään herättämään myös halua huolehtia nykyistä enemmän kanssaihmisistä.

"Yksilökeskeisyydessä on menty jo liian pitkälle. Muita kohtaan pitäisi tuntea enemmän inhimillisyyttä ja huolenpitoa."

Komppa toivoo, että myös kaverien perään katsotaan eikä jätetä ketään yksin. Jos palvelustoverin käytös muuttuu hiljaiseksi, alakuloiseksi ja vetäytyväksi, pitää rohkaistua kysymään, onko kaikki ok.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin tartutaan, sitä paremmin ne saadaan ratkottua. Varusmiesjohtajat ja läheisimmät palvelustoverit voivat olla tärkeässä asemassa tukijoina ja ohjaamaan tarvittaessa hakemaan apua.

Komppa korostaa, että suurin osa nuorista miehistä pärjää armeijassa mainiosti. Monet niistäkin, joilla on ongelmia, pääsevät niistä yli ja jatkavat eteenpäin.

"Valitettavasti näen työssäni paljon niitä nuoria, joilla asiat ovat monella tavalla huonosti. Heitä on liian paljon. Yhteiskunnallisestikin se on vakava asia, josta on syytä olla huolestunut. Armeijaan tuleva joukko on kaiken lisäksi jo kerran valikoitunut. Osa on karsiutunut kokonaan pois."

Komppa kiinnittäisi erityistä huomiota nuorten vähäiseen fyysiseen liikuntaan. Jokaisessa saapumiserässä on joukko nuoria, joille viiden kilometrin hiihtolenkki on liikaa. Nuorten pahoinvointi näkyy myös yleisenä jaksamattomuutena.

"Jos näihin asioihin ei pystytä vaikuttamaan, ne näkyvät tulevaisuudessa myös työelämässä", Komppa sanoo.

Onko sinulla aiheesta lisätietoa?

13222 Lähetä

Mainos
Ads by Google

Kommentoi

7/7 kommenttia

Nainen
16.2.2012 09:49

Armeija on paikka, jossa vain tyhmät ihmiset pärjäävät. Sellaiset, joilla oma-aloitteisuus on nolla, ja jotka ovat tyytyväisiä, kun muut sanelevat, mitä heidän tulee tehdä. Älykkäälle ihmiselle se on vaikeampi paikka.


Ei voi käsittää
13.2.2012 11:47

Voi ristus!! Onko tosiaan niin,e että nykyisin yksilökeskeisyys on mennyt niin pitkälle ettei varusmiespalvelusta pysty suorittamaan normaalisti. Se on lyhyt aika mitä se kestää. Toisaalta voisi ajatella, että kuinka pälli voi kestää siviilissä jos se ei kestä armeijassakaan jossa aivosoluja ei tarvitse juurikaan vaivata.


Alokas 01/00 sodankylä 1jk
11.2.2012 18:18

Sarre hoi! Koska päästään kertaamaan?!!


Onnellisesti naimisissa
11.2.2012 15:49

Minä en muista mieheni armeija-aikaa mitenkään pahalla. Tokihan oli ikävä, mutta ei sitä koskaan tullut mieleen, että ei jaksaisi odottaa toista. Itse kävin silloin koulussa ja töissä, joten oli paljon tekemistä. Ehkä se auttoi omalta osaltaan, kun ei joutanut märehtimään asioita kotona?


ekkeR
11.2.2012 14:42

Energiajuomat varuskuntiin sissimuonan tilalle. Jo rupee jätkät (ja kimmat) singahtaan.


Nimimerkki
11.2.2012 09:35

Kyllä sitä ei- jaksamista oli jo ennen vanhaankin. Nykyään vaan tutkitaan ja puututaan asioihin paremmin. Ei ole vika nyky nuorisossa.


Alokas vm.1962
11.2.2012 00:39

Mikä nuorten miehissä on vikana kun he eivät kestä enää mitään. Aamupala pitäisi tuoda varmaan vuoteeseen ja kysyä jaksaisitko nousta ylös.


Mainos
Mainos
Galleriat »|Hyvä Elämä

Galleriat

Mainos
Uusimmat | Hyvä Elämä Down Up
Mainos

Terve24 Blogit

Blogeihin
Mainos
stats-image
Takaisin ylös