Susanna Karppinen, 34, tulee kehonkoostumusmittaukseen oikein valmistautuneena. Hän ei ole syönyt eikä juonut koko aamuna. Hän ei ole kuntoillut eikä saunonut edellisenä päivänä. Hän käy vessassa, riisuu ylimääräiset vaatteet ja seisoo hetken paikoillaan ennen mittausta.

Karppinen harjoittelee syyskuun fitness-kisoihin ja haluaa tietää, miten kisadieetti vaikuttaa kehon rasvoihin ja lihaksiin.

Hän astuu laitteeseen ja tarttuu kahvoista. Mittaus käynnistyy. Kone piirtää tuloksia näytölle samalla, kun sähkövirta kulkee kehon läpi. Testi kestää pari minuuttia.

Tuomio tulostuu paperille. Karppinen yllättyy. "Vielä se herjaa minua ylipainoiseksi, mutta rasvat ovat tulleet kovasti alas. Olen tosi tyytyväinen."

Rasvaprosentti on laskenut 21,7:ään. Tulos on tavalliselle pulliaiselle ihanteellinen, mutta Karppiselle se ei riitä. Hän yrittää pudottaa sen kymmeneen kisoihin mennessä.

"Rasvaprosenttia ei kannata laskea alle 17:n kuin korkeintaan hetkeksi", muistuttaa ODL:n liikuntaklinikan testauspäällikkö Hannu Kaikkonen. Karppinen on samaa mieltä.

Kehonkoostumusmittausten suosio on kasvanut rajusti.

"Aina, kun teemme mittauksia eri tapahtumissa, niihin on jatkuva jono", Kaikkonen kertoo.

Mittauksissa käy paljon urheilijoita ja kuntoilijoita, jotka tarvitsevat tietoa kehonsa tilasta harjoittelun tueksi. Yhä useammin niissä käy myös tavallisia mattimeikäläisiä laihduttajista työporukoihin.

Laboratorioinsinööri Kaisa Orajärvi Oulun seudun ammattikorkeakoulusta on testannut laitteella satoja ihmisiä vuosien varrella. Oppilaitos hankki laitteen hyvinvointiteknologian tutkimus- ja tuotekehityskäyttöön, mutta alkoi kovan kysynnän vuoksi tarjota mittauksia 12 eurolla kaikille halukkaille.

"Emme mainostaneet laitetta mitenkään, mutta silti meillä kävi ainakin kymmenen ihmistä viikossa mittauksissa talon ulkopuolelta. Varsinainen buumi on tullut viime vuoden aikana."

Ammattikorkeakoulu lopetti maksulliset mittaukset noin kuukausi sitten.

"Oulun seudulla yhä useampi yrittäjä on alkanut elättää itsensä näillä mittauksilla, emmekä halua polkea hintoja", Orajärvi kertoo.

Laite raksuttaa aanelosen verran numerotietoa testattavan kehonkoostumuksesta. Kaisa Orajärvi pitää mittauksen tärkeimpänä antina tietoa kehon rasva- ja lihasmassasta, lihastasapainosta ja turvotuksesta.

Mittaus paljastaa, jos vaikka laihduttaa väärin. Paino saattaa pudota, mutta kilot lähtevätkin lihaksista ja rasvaprosentti pysyy ennallaan.

Pelkkä painon ja pituuden suhde on huono mittari. Vaikka painaisi paljon, kaikki voi olla kunnossa, jos paino on lihasta eikä rasvaa. Samanpituisten ja -painoisten kehon koostumus voi olla aivan erilainen.

"Päällepäin ei aina näy, että henkilöllä on hälyttävän paljon rasvaa kehossaan", Orajärvi sanoo.

Moni ihannepainoinen on yllättynyt, kun mittaus on paljastanut lihasmassan liian pieneksi ja rasvaprosentin liian suureksi.

Laite määrittelee myös sisäelinten ympärillä olevan, terveydelle erityisen haitallisen viskeraalirasvan määrän.

"Eräässä tutkimuksessa jopa ammattimalleilta on löydetty liian suuria määriä viskelaarirasvaa, mikä johtuu usein liikunnan puutteesta", kertoo tuotepäällikkö Antti Pajunen InBody-laitetta maahan tuovasta Mega Elektroniikka Oy:stä.

Joskus laite paljastaa yllättäviä asioita. Kaisa Orajärvi ihmetteli, miksi asiakkaan vasemmassa kädessä oli lihasturvotusta, mutta muuten kaikki oli kunnossa.

"Selvisi, että hän oli edellisen yön kantanut vauvaa vasemmalla kädellään."

Erään toisen asiakkaan kummallisen kehonkoostumuksen syyksi paljastuivat silikonirinnat. Väyrynen Heli Testi ei ole terveystarkastus Liikuntafysiologi Juha Peltonen Helsingin urheilulääkäriasemalta on mitannut pitkään kehonkoostumuksia terveiltä ja sairailta nuorista urheilijoista ikääntyneisiin kuntoilijoihin.

Pari vuotta hän käyttänyt InBody-laitetta ja selvittää sillä etupäässä rasvaprosentin ja rasvan jakautumisen kehossa. Laite mittaa ne Peltosen mukaan tutkitusti luotettavasti.

"Muihin tuloksiin emme ole laittaneet paljon painoa, koska niissä on enemmän oletuksia taustalla", Peltonen sanoo.

Runsas kehon rasva lisää monien sairauksien, kuten aikuistyypin diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Erityisen huolestuttavaa on, jos rasva on kerääntynyt kehossa vatsanpeitteisiin ja sisäelinten ympärille.

Tavallinen ihopoimutesti mittaa vain ihonalaisen rasvan ja ennustaa sen perusteella koko kehon rasvamäärän. Bioimpedanssiin perustuva kehonkoostumusmittari analysoi koko elimistön.

Monelle mittaus toimii kannustimena elämäntapamuutokseen ja apuvälineenä muutosten seurannassa.

Peltonen selvittää myös ohjatun liikuntaharjoittelun vaikutusta tiettyjen potilasryhmien, kuten diabeetikkojen kehonkoostumukseen. Lisäksi hän testaa syömishäiriöisiä urheilijoita.

"Ylenpalttinen rasvan määrä on haitaksi, mutta myös liian vähäinen rasvan määrä anorektikoilla on terveysriski."

Peltosen mukaan testiltä ei pidä odottaa liikaa. Se ei ole terveystarkastus eikä kuntotesti.

Tietyt sairaudet voivat vaikuttaa kehonkoostumukseen, mutta Peltosen mielestä testiä ei voi käyttää sairauksien diagnostiikkaan. Vaikka kehonkoostumus olisi täydellinen, testattava voi olla sairas - ja terveen ihmisen kehonkoostumus voi olla pielessä.

Mittaajien joukko laajenee ja ammattitaito vaihtelee. Asiantunteva mittaaja osaa analysoida tulosten merkityksen ja kertoa, mikä tuloksissa on mitattua ja mikä oletettua.

Peltonen pitää mittausta turvallisena. "Virrat ovat niin pieniä, ettei mittauksessa ole mitään sähköiskun vaaraa."

Testiä ei voi kuitenkaan tehdä kaikille. Esimerkiksi sydämentahdistin estää mittauksen. Tuloksia voivat vääristää muun muassa leikkauksen jälkeiset naulat luissa, korut tai kuukautiset.

Markkinoilla on useiden valmistajien laitteita, ja kuluttajille myydään riisutumpia malleja kotikäyttöön.