Sanni Suominen asuu yksin. Ja nauttii siitä.
”Kukaan ei juo minun mehua huomaamattani. Kun tulen töistä, tiedän että se odottaa siellä kaapissa, Suominen tiivistää sinkkuuden ilon.”
Suominen ei tunnustaudu ikisinkuksi, sillä hän on aiemmin elänyt avoliitossa ja tavoitteena on elää vielä uudelleen. Hän itse asiassa säästää rahaa asuntoa varten, mutta odottaa vielä lainanjakajaa.
”Koen olevani itsenäinen, ja selviäisin lainasta yksinkin. Työskentelen kuitenkin määräaikaisella työsopimuksella, joten tuntuisi paljon turvallisemmalta, jos ei olisi yksin vastuussa lainasta, Suominen sanoo.”
Työpaikan määräaikaisuus pitää Suomisen jatkuvasti varpaillaan. Hän tiedostaa, että vaikka työpaikka olisikin vakituinen, aina on mahdollista tulla irtisanotuksi.
”Työpaikan menettäminen vaikuttaisi 100 prosenttisesti talouteeni, kun pariskunnilla se vaikuttaisi käytännössä 50 prosenttia.”
”Siksi pitää yrittää kuluttaa järkevästi. Jos nyt ostaisin vaikkapa tuhansien eurojen design-käsilaukun, ei sillä paljon laskuja maksettaisi työttömänä, Suominen pohtii.”

Suominen tarjoaa hyvän selityksen siihen, miksi sinkut yleensä laittavat rahaa enemmän kodin ulkopuolelle kuin kotiin. Kyse ei ole niinkään valinnasta, vaan olosuhteiden pakosta.
”Rakastan sisustamista, mutta olen yrittänyt rajoittaa sitä. Epävarman työllisyyden vuoksi en tiedä, joudunko vaihtamaan pienempään asuntoon. Nyt ei ole aika panostaa kotiin.”
Tällä hetkellä Suominen asuu kaksiossa. Pakollisia asumiskuluja hänellä on yhteensä noin 700 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi hän maksaa pois opintolainaa vähintään 100 euroa kuukaudessa ja laittaa osan palkasta säästötilille. Kun vielä ruokakulut vähennetään palkasta, käteen jää vajaat tuhat euroa vapaasti kulutettavaksi.

Parisuhteessa eläminen tuli Suomiselle paljon halvemmaksi. Tällä hetkellä eniten kirpaisee vuokran, sähkölaskun ja nettiliittymän maksaminen yksin. Pyykinpesukonekin pitäisi nyt ostaa itse.
”Ruoan hävikki on yksin asuessa suurempaa, ja yksittäistuotteilla on korkeampi kilohinta.Siksi ollaankin päädytty kaveriporukalla ratkaisuun, että kokataan ja syödään yhdessä.”
Vaikka parisuhteessa säästää asumismenoissa, sinkkuna ollessa Suomisella on enemmän rahaa itselle. Avoliitossa hän kulutti enemmän rahaa avopuolisoonsa kuin itseensä.
”Nyt voin panostaa itselle mieleisiin asioihin, mitä ne ikinä ovatkaan. Varsinkin näin kesällä matkustelen paljon kotimaassa, syön usein ulkona, käyn elokuvissa, museoissa ja tapaamassa kavereita kahvilla tai terassilla. Parisuhteessa ostin aina omilla rahoilla toiselle jotain.”
Suominen sanoo tulojen riittävän hyvin elämiseen, muttei hänen korkealentoisiin unelmiinsa.
”Haaveilen design-huonekaluista, suuresta televisiosta, uudesta älypuhelimesta... On kuitenkin eri asia haluta kuin tarvita. En tiedä tekisikö ylimääräinen satanen sen onnellisemmaksi.”

Jonna Mononen ja Markku Antila eivät koe rikastuneensa muutettuaan yhteen. He nimittäin ostivat vuosi sitten oikean rahareiän: omakotitalon.
”Monet sanovat, että ”helppohan teidän on, kun teitä on kaksi”. Rahaa toki on enemmän käytössä, mutta kulujakin on huomattavasti enemmän, Mononen huomauttaa.”
Antilaa naurattaa muistella, kuinka aikoinaan yksiössä asuessa vesimaksu oli vain 15 euroa.
”Ja se naurettavan pieni sähkölasku! Vakuutuksetkin olivat paljon halvempia. Silloin tulikin tuhlattua enemmän rahaa kaikenlaisiin turhuuksiin, Antila sanoo.”
”Silloin oli enemmän rahaa tehdä asioita, joita itse haluaa tehdä. Nyt panostamme yhteisiin asioihin, Mononen kertoo.”

Pariskunta laskeskelee, että yhteisiin pakollisiin menoihin menee noin 1000 euroa kuussa. Sen lisäksi on maksettava ruoat, bensat ja lemmikeistä aiheutuvat kulut. Kaikkiin menoihin menee yhteensä suurin piirtein kokonaan toisen palkka.
Yhteisiä menoja varten parilla on yhteinen tili, mutta muuten Monosella ja Antilalla on omat rahansa ja lainansa.
Kaikkien menojen jälkeen Antilalla jää kulutettavaksi niin sanottua "ylimääräistä rahaa" noin 550 euroa ja Monosella 750 euroa. Näistä rahoista Mononen maksaa vielä osan ruokaostoksista ja Antila huolehtii autosta. Loput kumpikin kuluttaa harrastuksiinsa ja pieni osa menee säästöön.
”Itse tykkään matkustella ja harrastaa jalkapalloa, kun taas Markku harrastaa kilpakalastusta ja Bemareita. Olemme aika paljon mukana toistemme harrastuksissa, Mononen sanoo.”
Kaikesta muusta sitten vähän nipistetäänkin. Töissä syödään yleensä eväitä, eikä mitään uutta hankita, jos ei oikeasti tarvita.
”Jos tulee sanottua ”olispa hieno”, siitä tietää, ettei kannata ostaa, Mononen nauraa.”
Tällä hetkellä pariskunnan rahat hupenevat pitkälti omakotitalon kunnostamiseen. Kattoremontin vuoksi ei tänä vuonna ole tiedossa ulkomaanreissua.
Asuntolainaa pariskunta maksaa kuukausittain pois noin keskustan kaksion vuokran verran.
”Ei haluttu kituuttaa lainan takia, vaan haluamme nauttiakin elämästä, Mononen sanoo.”

Lapsettomalla pariskunnalla on eniten taloudellista liikkumavaraa tilastojen mukaan. Koetteko olevanne nyt rikkaimmillanne?
”Tavallaan kyllä. Nyt on se aika, että pystyy panostamaan omiin harrastuksiinsa. Jos tulisi lapsia, niistä pitäisi varmaan karsia, Mononen pohtii.”
Riittävätkö rahat unelmien toteuttamiseen?
”Tässähän sitä unelmaa on jo toteutettu. Vaikka olisi enemmän rahaa, se ei ikinä riittäisi. Aina haluaisi vielä hienomman auton, Antila pohtii.”
”Aina pystyy nipistämään rahaa jostain, jos jotain todella haluaa. Koirankin hankkimisesta puhuttiin kaksi vuotta, ja nyt kun se lopulta hankittiin, yhtäkkiä rahat vain löytyvät jostain, Mononen sanoo.”