Mainos

Bysantin kukistaja Brysselin porteilla

Maantieteessä Aasia alkaa Bosporin salmen toiselta puolen. Maantieteessä Aasia alkaa Bosporin salmen toiselta puolen.
Reissu  17.9.2003 | Markku Heikkilä Muuta tekstin kokoa -+
Turkki ei vielä ole aloittanut neuvotteluita Euroopan unionin jäsenyydestä. Sen kanssa on sovittu, että ne aiotaan aloittaa, mutta ei vielä. Ensin EU nielaisee ensi keväänä kymmenen uutta jäsenmaata. Sitten tulevat Romania ja Bulgaria, muutaman vuoden viiveellä. Ja silloin pitäisi jo Turkinkin kanssa neuvotella.

"Uusi Eurooppa" on käsite, jonka Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld viime talvena Irak-kiistoissa lohkaisi Ranskaa ja Saksaa, "vanhaa Eurooppaa", ärsyttääkseen. Hän niputti siihen kaiken historiantajun vastaisesti niin Italian kuin liudan itäisen Euroopan maita, siis kaikki amerikkalaisten tukijat.

Mutta tuo käsite jäi elämään ja miksipä ei Itä-Euroopan uusista EU-maista voi sitäkin nimeä käyttää. Olen aloittamassa matkaa, joka vie niistä muutaman halki. Aikomuksena on katsoa, miltä pohjalta nämä kohti yhteistä Eurooppaa ponnistavat, juuri nyt, tänä syksynä 2003.

Matka alkaa Istanbulista, ja juuri tekstin ensimmäistä riviä kirjoittaessa Bosporin salmen ylle kajahti rukoushuuto kymmenistä moskeijoista.

Jos Turkki unioniin joskus liittyy, se on siellä toista maata. Maantieteessä Aasia alkaa tuosta, parin kilometrin päästä tästä huoneesta, salmen toiselta puolen. Onko Turkki Eurooppaa vai ei, siitä voi kiistellä, ja siitä lisää huomenna. Mutta yksi on varmaa: jos on, se ei ainakaan ole uutta Eurooppaa, vaan ikivanhaa.

Istanbul on vähän kuin Pietari. Myyttiseltä kalskahtava kaupunki, jolla on ollut monta nimeä, ja joka on henkiseltä rakenteeltaan suuren valtakunnan pääkaupunki olematta sitä enää. Suurimpana erona on tietysti tuhat vuotta historiaa, mutta tietty kohtalonyhteys niillä on, tai ylipäätään tällä kaupungilla ja Venäjällä.

Viikingeille tämä paikka oli Miklagard, tärkeä kauppapaikka pitkien jokireittien ja Mustanmeren takana. Tänne myös syntyi toinen Rooma, joka Bysanttina eli tämän salmen rannoilla tuhat vuotta vieden pitkää perintöä yli lännen keskiajan. Sen pääkaupunki oli Konstantinopoli, joka kukistui vuonna 1453, mutta joka yhä nimenä elää.

Bysantti katosi, mutta ilman sitä ei olisi nykyistä Eurooppaa. Tänne kohosi 500-luvulla Hagia Sofia, yksi ihmiskunnan suurenmoisimmista rakennuksista oikean uskon, ortodoksisen uskon pääpyhätöksi. Nyt sen sivuilla nousevat minareetit, mutta Suomenkin ortodoksien kunnioittama Konstantinopolin patriarkka asuu yhä näillä rannoilla.

Konstantinopolista idän usko levisi Venäjälle ja on siellä vieläkin. Myöhemmin tuli vielä lisää: kaksipäinen kotka, tsaarien tunnus, syntyi Bysantissa. Kun Konstantinopoli kukistui, Moskova julisti itsensä kolmanneksi Roomaksi. Venäjällä tämän kaupungin - Tsargradin, tsaarien kaupungin, kuten sitä jo kutsuttiin - palauttaminen takaisin oikeauskoisille tuli pyhäksi kansalliseksi tehtäväksi. Tsaarien armeijat pyrkivät kohti Konstantinopolia, koskaan kunnolla onnistumatta.

Nyt Istanbul kuhisee venäläisiä turisteja, ja jopa venäjänkielisiä liikkeiden kylttejä näkee siellä täällä.

Bysantti hallitsi kerran suurta osaa Eurooppaa. Sen tilalle tuli valtio, joka hallitsi sekin lähes puolta Eurooppaa, ja vielä enemmänkin: sillä oli koko Välimeren eteläranta, Lähi-Itä ja Persianlahden ja Punaisenmeren rantaa. Se valtakunta myös eli uskosta - mutta toisesta uskosta.

Bysantin kukistaneet ottomaanit muuttivat Hagia Sofian moskeijaksi. Sen vierelle he rakensivat kokonaan uuden pyhätön, valtavan suuren ja hätkähdyttävän kauniin Sinisen moskeijan. Molempien kupeeseen nousi Topkapin palatsialue, uuden maailmanmahdin sydän.

Lähes 500 vuotta ottomaanisulttaanit vaikuttivat tältä kukkulaltaan Euroopan kohtaloihin. Ensin modernin ja tehokkaan suurvallan johtajina, sitten rappeutuneen ja väsähtäneen valtakunnan keulakuvina. Sulttaanit, suurvisiirit, passat, janitsaarit, eunukit ja haareminaiset elivät palatsissa mutkikasta ja juonittelevaa hovielämää, mutta valtakunta oli suvaitsevainen ja sen pääkaupunki kuhiseva.

Ottomaanien laho valtio kaatui lopullisesti ensimmäisen maailmansodan jälkipyörteissä, ja tilalle syntyi Kemal Atatürkin luoma moderni Turkki: pääkaupunki Ankaraan, parlamentaarinen malli, kirkon ja valtion ero.

Pietarin ja Konstantinopolin asema pääkaupunkina lakkasi vain muutaman vuoden välein, ja Istanbulin nimi virallistettiin vasta 1928.

Kemal Atatürk komeilee yhä joka setelissä ja näyttää hymyilevän vinosti kroonisesti huijaavien taksikuskien tehdessä silmänkääntötemppujaan liiroilla, joissa on nollia enemmän kuin kukaan ulkomaalainen ehtii laskea.

"Milloin teillä oikein siirrytään euroihin", kysyi espanjalainen turisti tuskaantuneena matkamuistomyymälän tiskillä, mutta myyjällä ei ollut antaa vastausta.

Ilman seteleissä vilistävää Atatürkia siihen ei siirryttäisi koskaan, ja kaukana se on nytkin. Turkki on aina ollut Eurooppaa, mutta silti kuin toista maata. Kerran Bysantin kukistajat yrittivät sisään miekalla, mutta heidät pysäytettiin Wienin edustalla. Nyt heidän perillisensä yrittävät sisään Brysselin kautta, eikä kukaan vielä tiedä, käydäänkö torjuntataistelu tällä erää neuvottelupöydissä vai aiotaanko niissä pöydissä tosiaan tehdä historiaa.

Kirjoittaja on EU:n komission apurahan turvin tutustumismatkalla Turkkiin, Bulgariaan, Romaniaan, Unkariin ja Sloveniaan.

Lähetä kuva, video tai juttuvinkki viestinä puhelimellasi numeroon 13222 tai käytä lomaketta.

Mainos
Mainos
Mainos

Galleriat

Mainos
Uusimmat » | Reissu Down Up
Mainos
stats-image
Takaisin ylös