Asianajosihteeri Eija ja varatuomari Vesa Juntusen perhe Oulusta osti Alanyasta loma-asunnon jo kymmenen vuotta sitten. Aikaan jolloin suomalaiset olivat kaupungissa harvinainen näky.
"Turistimatkalla Alanyassa kävimme ensimmäistä kertaa vuonna 1991 ja ihastuksemme oli välitön. Missään emme ole kohdanneet niin ystävällisiä ja aitoja ihmisiä, vaikka olemme matkustelleet paljon", Eija Juntunen ja tytär Jutta Castrén vakuuttavat.
Halu asunnon hankkimiseen tuli Alanyassa syntyneiden ystävyyssuhteiden kautta. Vuosien myötä perhe on saanut niin suomalaisia kuin turkkilaisiakin ystäviä.
Turkkilaisten avoimuus lienee asia, johon moni jäyhä suomalainen tarvitsee hieman totutteluaikaa.
"Ihmiset tulevat juttelemaan missä vaan, kaupoissa ja kadulla. He saattavat kutsua kotiinsa kylään ja ovat tavattoman vieraanvaraisia. Ja kun tarvitset apua, niin sitä varmasti saat", Juntunen ja Castrén sanovat.
Mutta joskus ärsyttää. Esimerkiksi se, etteivät aikataulut pidä koskaan paikkaansa. Turkissa eletään nyt-hetkessä ja tunnin, parin viivästyminen sovitusta aikataulusta on paremminkin sääntö kuin poikkeus. Se on asia, joka on vain hyväksyttävä. Turkki on islamilainen maa, mutta Alanya on niin vahvasti turistikeskus, ettei uskonto paljoa näy. Juntuset sanovat, etteivät enää edes huomaa minareetista viisi kertaa päivässä kaikuvaa rukouskutsua.
Turkkia he pitävät turvallisena maana. "Rikollisuus on minimaalista. Myös terveydenhuolto on yksityisellä puolella korkeatasoista."
Alanyassa ollessaan Juntuset elävät aivan normaalia perhe-elämää. Paitsi, että silloin ei olla työssä tai koulussa.
Historialliset nähtävyydet ja tarve päästä liikkeelle pisti ostamaan erään toisen suomalaisperheen kanssa minibussin. "Mutta byrokratia on maassa melkoinen. Auton rekisteröiminen ja katsastuttaminen vaativat paljon kärsivällisyyttä", Vesa Juntunen nauraa.
Turkkilaiset puhuvat nykyään hyvin englantia, mutta Eija Juntunen ja Jutta Castrén ovat opetelleet puhumaan turkkia.
Koneeseen hypätään aina kun mahdollista. Minimissään reissuja kertyy nelisen kertaa vuodessa. Perheen nuorimmainen, 12-vuotias Joel Juntunen ei ehdi mukaan aivan niin usein kuin muut. Ja kun Suomessa ollessa tulee ikävä Alanyaan, piristää Eija Juntunen mieltään lähtemällä vatsatanssiharrastuksensa pariin.
