Pitkään Oulussa vaikuttanut yleislääketieteen professori Sirkka-Liisa Kivelä muistaa hyvin tapauksen, joka sattui 70-luvulla hänen työskennellessään terveyskeskuslääkärinä Posiolla. Kivelä oli ottanut vuodeosastolle sydäninfarktipotilaan, jolla oli kovia kipuja. Kivelä viipyi osastolla, vaikka hänen työpäivänsä oli jo päättynyt. Äkkiä hän näki hoitajien valvontamonitorilta, että potilaalla oli kammiovärinä.
"Sain elvytettyä hänet henkiin. Potilas kertoi kulkeneensa tunnelin läpi ja kokeneensa voimakasta hyvänolon tunnetta ja rauhaa", Sirkka-Liisa Kivelä muistelee.
Tapaus palasi mieleen, kun Kivelä hiljattain ohjasi turkulaisen lääketieteen kandidaatin Riku Palanteen opintoihin liittyvää syventävää tutkimusta rajakokemuksista lääketieteessä. Palanteen työstä tuli Kivelän ohjauksessa niin perusteellinen, että se julkaistiin katsausartikkelina lokakuun 15. päivänä ilmestyneessä Suomen Lääkärilehdessä.
Posiolaisen potilaan tapaus on tyypillinen rajakokemus, joista kuoleman rajalla käyneet ihmiset ovat kertoneet. Eräiden arvioiden mukaan sydänpysähdyksen yhteydessä 5-10 prosenttia kokee rajakokemuksen, joidenkin tutkimusten mukaan lähes joka viides. Kokemukset ovat pääpiirteissään hyvin samankaltaisia kaikissa kulttuureissa ja kaikenikäisillä ihmisillä.
"Tätä aihepiiriä on käsitelty suomalaisessa lääketieteen kirjallisuudessa erittäin vähän. Virallinen suhtautuminen rajakokemuksiin on ollut torjuvaa ja tuomitsevaa. Potilaat eivät uskalla puhua niistä, koska he pelkäävät, että heille nauretaan tai heidät leimataan mielenvikaisiksi", Sirkka-Liisa Kivelä kertoo.
"Kokemukset ovat ihmisille kuitenkin täyttä totta. Potilaita pitäisi kuunnella. Rajakokemus on hyvin syvä ja voi mullistaa ihmisen koko elämänkatsomuksen."
"Kuollut" katseli
omaa elvytystään
Arvovaltainen lääketiedelehti Lancet julkaisi vuonna 2001 Hollannissa tehdyn tutkimuksen, jossa kysyttiin 344 elvytetyn sydänpysähdyspotilaan muistikuvia kuoleman kokemisesta heti, kun he pystyivät vastaamaan kysymyksiin. Potilaista 18 prosentilla oli kokemuksia ja muistikuvia kuolemisesta. Siihen liittyi kokemus ruumiista poistumisesta ja tunnelin läpi kulkemisesta, kirkkaan valon tai valo-olennon näkemisestä ja rauhan ja hyvänolon tunteesta. Jotkut kertoivat kohdanneensa kuolleita omaisiaan.
Hollantilaistutkimuksen uskomattomin tapaus oli mies, joka löydettiin hengettömänä niityltä ja tuotiin sydänelvytykseen. Hänen tarinansa herätti laajaa huomiota maailmalla.
Elvytyksen alkaessa hoitaja otti potilaan suusta tekohampaat ja laittoi ne instrumenttikärryn laatikkoon. Elvytystä jatkettiin , vaikka tilanne vaikutti jo toivottomalta. Puolentoista tunnin kuluttua potilaan sydän lähti käyntiin.
Kun tapauksesta oli kulunut viikko, elvytyksessä avustanut hoitaja tapasi potilaan uudelleen osastolla, jolloin mies sanoi: "Tämä hoitaja tietää, missä minun hampaani ovat."
Mies kuvasi hoitajalle tarkasti elvytyshuoneen ja elvyttäjät, instrumenttikärryn ja laatikon, johon hoitaja oli laittanut tekohampaat. Mies kertoi seuranneensa elvytystään sivusta ja yrittäneensä kannustaa ryhmää jatkamaan, kun nämä olivat jo aikeissa luopua.
Kuningas Hussein koki
ruumiista irtaantumisen
Rajakokemuksia on ihmisillä kaikissa koulutusryhmissä ja yhteiskuntaluokissa. Niitä on raportoitu hyvinkin korkealta taholta. Jordanian edesmennyt kuningas Hussein kärsi sydämen rytmihäiriöistä, joihin hänellä oli verenohennuslääke. Rytmihäiriö ei ollut vaarallinen, mutta verenohennus oli lähes tappaa hänet tammikuussa 1984.
Hussein oli kävelyllä veljensä kanssa Ammanissa, kun hän sai äkillisen nenäverenvuodon, joka kehittyi nopeasti rajuksi verensyöksyksi. Lääkärin saapuessa paikalle kuningas oli jo valkoinen kuin lakana ja menetti pian tajuntansa, eikä lääkäri enää pystynyt tuntemaan pulssia.
Kuningas oli sairaalaan tuotaessa kliinisesti kuollut. Hänet onnistuttiin elvyttämään, ja hän sai useita verensiirtoja. Kun Hussein palasi tajuihinsa, hän kertoi kuningatar Noorille, kuinka hän oli irtaantunut ruumiistaan ja leijunut vapaana kehonsa yläpuolella. Hän ei ollut tuntenut kipua eikä pelkoa. Hänen olonsa oli ollut miellyttävä ja rauhallinen. Hän oli nähnyt kirkkaan valon ja oli ollut tietoinen lähestyvästä kuolemasta. "Kuolema veti puoleensa, mutta pakottauduin palaamaan", Hussein kertoi..
Hussein ei salannut kokemustaan vaan kertoi siitä useissa haastatteluissa. Myös kuningatar Noor kertoo tapauksesta muistelmissaan.
Rajakokemuksia myös
syntymästään sokeilla
Psykologit Kenneth Ring ja Sharon Cooper julkaisivat vuonna 1999 tutkimuksen sokeiden ja näkövammaisten kuolemanrajakokemuksista. Tutkimuksessa oli 31 henkilöä, joilla oli ollut yksi tai useampia rajakokemuksia. Heistä 14 oli syntymästään saakka sokeita.
Sokeiden kokemuksia ei voitu heidän kuvauksensa perusteella erottaa näkevien kertomuksista, eikä näkövamman asteella ollut tässä yhteydessä merkitystä.
Syntymäsokeiden rajakokemukset poikkesivat unennäöstä erityisesti siten, että unissa heillä ei ollut visuaalisia havaintoja, jotka taas olivat vahvasti läsnä rajakokemuksissa.
Lancetin julkaisemassa hollantilaistutkimuksessa kaikki 344 sydänpysähdyspotilasta olivat olleet kliinisesti kuolleita, mikä oli todettu muun muassa EKG:llä. Kun heidät oli elvytetty elävien kirjoihin, 62:lla oli muistikuvia kuolemisesta. Yksikään potilas ei kertonut, että kokemus olisi ollut ahdistava tai pelottava.
Kontrolliryhmän muodostivat potilaat, joilla ei ollut rajakokemusta. Tutkijat eivät voineet osoittaa mitään psykologista, lääketieteellistä tai lääkitykseen liittyvää tekijää, joka olisi vaikuttanut rajakokemuksen syntyyn tai selittänyt sen.
Potilaita haastateltiin uudelleen kahden ja kahdeksan vuoden päästä. Jälkihaastattelut osoittivat, että rajakokemus oli piirtynyt tarkkana muistiin. Ne, joilla kokemus oli ollut, muistivat sen lähes tarkalleen samanlaisena kahden ja kahdeksan vuoden jälkeen.
Suurimmat erot rajakokijoiden ja kontrolliryhmän välillä ilmenivät suhteessa kuolemanpelkoon. Rajakokemus vähensi kuolemanpelkoa ja lisäsi uskoa kuolemanjälkeiseen elämään.