Kun aurinko paahtaa, kenttä pölisee ja hiki liimaa hiukset kypärän alla, on keli juuri kohdallaan. Näin tuumivat Äimäraution Ratsastuskeskuksen uittokurssilaiset ja suunnistavat hevosineen meren virkistäviin aaltoihin.

”Ihan parasta kesässä! Viime kesänä kävin uittamassa eka kertaa, ja tänä kesänä tämä on toinen kerta”, laskeskelee vuoden verran ratsastusta harrastanut Henna Silventoinen Pinkki-ponin selässä.

Hevosen kanssa kannattaa lähteä uimaan vain tutulle hyväpohjaiselle rannalle. Tasainen merenpohja on ihanteellinen, eikä äkkisyvää tarvitse pelätä. Yleisille uimarannoille tai ihmisten suosimille uimapaikoille ei hevosten tai koirienkaan kanssa kannata puskeutua.

Äkkiseltään kymmenpäisen hevoslauman vyöryminen kohti ulappaa vaikuttaa hurjalta puuhalta. Kun sovitut pelisäännöt pitää mielessä, uittaminen on kuitenkin sangen turvallista puuhaa.

”Ratsastajat ohjeistetaan huolellisesti, ja hevoset osaavat homman. Putoamista veteen ei tarvitse pelätä, ja jos hevonen pääsee irti, eivät ne porukkaa jätä”, tietää uittokurssilaisia ohjaava ratsastuksenopettaja Krista Sumén.

Kaikki hevoset osaavat uida, ja uivan hevosen kyyti on hyvin tasaista. Joskus vedestä lähdetään tulemaan vauhdilla siinä vaiheessa, kun hevosen jalat ottavat pohjaan.

Kiire tulee myös Unskille ja Namulle, ja rantaan lähdetään suurilla loikilla. Kyyti on sen verran pomppuista, että loppumatkan ratsastajat Sanni Koponen ja Lotta Pessala surffaavat ponien perässä pelkästään kaulanarusta kiinni pitäen. Kun ratsastajan jalat yltävät pohjaan, kiivetään kyytiin uudestaan.

”No ei pelota! Hauskaahan tämä vaan on!” vakuuttavat tytöt yhdestä suusta.

Turvallisuus on onnistuneen uintiretken A ja O. Uittamiseen pätevät samat säännöt kuin muuhunkin maastoiluun: älä lähde yksin ja kerro tallilla minne olet menossa ja kuinka kauan aiot viipyä.

Veteen on syytä mennä vain hevosella, joka on hommaan tottunut – ja mieluusti varman ja kokeneen hevosen ja ratsastajan perässä.

Uimapuvun lisäksi kypärä kuuluu uittajankin perusvarustukseen, samoin kengät, jotka pysyvät jalassa eivätkä säikähdä kastumista. Hevosen kaulalla oleva naru on myös välttämättömyys.

Useimmat hevoset menevät veteen ja uivat mielellään. Porukan mukana arkakin uskaltaa, ja kuumana päivänä hevoset nauttivat polskimisesta silmin nähden. Vedessä kahlaaminen ja uiminen ovat myös hyvää treeniä. Viileä vesi helpottaa jalkojen kuumotusta ja turvotusta, ja itse uinti on verrattoman hyvää kuntotreeniä.

Tunnin verran reipasta pulikointia ja vauhdikkaat loppulaukat matalassa rantavedessä vastaavat varmasti parin tunnin kentällä vääntämistä.

Kotitallille kävelee hyvin rauhallinen hevosjono. Ratsastajilla sen sijaan on varma mielipide uittamisen huonoista puolista: ”Loppuu liian äkkiä! Ei malttais lopettaa ollenkaan!”

Kun on polskittu suolaisessa merivedessä, on uintiretken päätteeksi tärkeä huoltaa niin hevonen kuin varusteet: hevosen jalat huuhdellaan merivedestä ja rantaliejusta, tarkistetaan ja puhdistetaan mahdolliset haavat ja nirhamat. Kastuneet suitset pyyhitään ja kuivataan huolella, ja kuivana tarpeen mukaan rasvataan.