Suunnilleen yhtä aikaa laidunkauden kanssa se alkaa. Kun vihreää on kasvanut syötäväksi asti, yleensä ojissa, kosteissa painanteissa ja muissa otollisissa paikoissa on kasvanut aikuisikään myös ensimmäinen sääskisukupolvi. Ja missä hevosia, siellä myös hyttysiä (Culicidae). Verta imevät naarassääsket löytävät erehtymättä hevosen heikot kohdat – ryntäät ja mahanalusen.

”Hevonen voi olla yliherkkä hyönteisille. Toiset eivät siedä laisinkaan, toiset kestävät taas enemmän. Ongelmaksi yliherkkyys muodostuu silloin, jos hevonen hankaa kutisevan ihonsa rikki asti. Silloin joudutaan hoitamaan allergiaoireiden lisäksi myös tulehdusta”, kertoo eläinlääkäri Heidi Tapio Oulun Hevosklinikalta.

Alkukesän hyttysongelma on vain alkusoittoa koko kesän kestävälle piinalle. Kesän edetessä ja vielä syksylläkin ilmestyvät polttiaiset (Culicoides).

Polttiaisten toukat viihtyvät soisessa ja märässä maastossa, josta ne nousevat sakeina parvina kesällä ja alkusyksystä. Polttiaisten epäillään olevan yksi laukaiseva tekijä hevosten kesäihottumalle.

”Tiedetään, että kesäihottuma on polttiaisten aiheuttama allerginen reaktio. On epäilty, että myös tuoreella ruoholla ja auringon valolla on vaikutusta. Myös kesäihottumahevosen hoidossa tärkeintä on ennaltaehkäisy. Lisäksi siedätyshoito on joissain tapauksissa tuonut hyviä tuloksia.”

Juhannuksen jälkeen alkavaan paarmasesonkiin tiivistyy monen kesähevostelijan ötökkäkammo. Hevosten seurassa viihtyy hyvänlainen lajikirjo paarmoja (Tabanidae), joista erityisesti hevospaarma nimensä mukaisesti on erikoistunut juuri hevosten kiusaamiseen. Paarmanpurema on kivulias, mutta ei yleensä allergisoi.

Ötökkäsodan keinot ovat moninaiset. Tärkeintä on pitää verenimijät poissa hevosen kimpusta, sillä pahimmillaan hyönteisten hätistely ja kutiavan ihon rapsuttelu stressaavat hevosta niin, ettei syömisestäkään tule mitään. Pitkälti hyönteisongelman takia kesälaidun ei joka hevoselle olekaan levon ja lihomisen paikka, joten laiduntajan hyvinvointia on tärkeä pitää silmällä.

”Hyönteisten karkottamiseen on saatavilla paljon erilaisia reseptivapaita tuotteita. Kokeilemalla löytyy omalle hevoselle tehokkain. Reseptillä saatavissa karkotteissa on usein mukana jokin loishäätöön tarkoitettu lääkeaine”, Tapio kertoo.

Vaihtoehtona tai kaupallisia valmisteita tukemassa moni käyttää myös kotitekoisia karkotteita. Ruokaöljyn ja valkosipulin yhdistelmän tiedetään toimivan, kuten myös terva-ruokaöljy-seoksen. Joku vannoo valkosipulin vaikuttavan myös sisäisesti nautittuna.

Yksi hyönteissodan klassikoista on pikiöljy, jota Suomessa on käytetty terveydenhoidossa yhtä kauan kuin tervaa on poltettu. Pahanhajuisen eliksiirin väitetään sisältävän monenlaista terveyttä edistävää, ja pikiöljyä käytetään niin ulkoisesti kuin sisäisesti.

Moni on saanut kesäkutinaan avun homeopatiasta. Myös yrttejä ja kasviuutteita käytetään. Aromaattiset yrtit kuten eukalyptus, teepuu (tea-tree), laventeli, mentholi, hamamelis ja sitruuna paitsi karkottavat hyönteisiä, myös hoitavat ärtynyttä ihoa. Yrtit ja aromaattiset aineet voi sekoittaa mehiläisvahaan, rypsiöljyyn tai perusvoiteeseen.

Hevonen hikoilee yleensä päivässä iholtaan karkotteet, joten karkoiteruljanssi on uusittava päivittäin. Myös ihon pesu voi helpottaa kutinaa.