”Konepellille päätyessään hirven kokoinen eläin tekee valitettavasti hirven kokoista tuhoa”, kiteyttää liikenneopettaja Hannu Haka autokoulu Moviasta.
”Valitettavan usein autoilija mieltää, että tietä käyttävä hevonen on täysin ratsastajan tai ohjastajan hallinnassa. Tätähän ei elävän eläimen suhteen voi koskaan varmaksi tietää.”
Vaikka nykyään hevosille on yhä enenevässä määrin tarjolla erikseen määriteltyjä ulkoilu-, harjoitus- ja siirtymäreittejä, aina löytyy tilanteita, jolloin hevosen kanssa on uskaltauduttava myös liikenteen sekaan. Tämän päivän aikuisharrastaja muistaa ehkä ajat 30 vuotta sitten, jolloin hevosen kanssa sopi sujuvasti niin maantien laitaan kuin pyöräteillekin.
”Jo autojen määrä, liikenteen nopeudesta puhumattakaan, on kasvanut valtavasti muutamassa kymmenessä vuodessa. Lisäksi auton ratissa on myös entistä enemmän ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kosketusta eläimiin tai ymmärrystä niiden käytöksestä”, Haka muistuttaa.
Pakoeläimenä hevonen pelkää asioita, joita ihminen ei välttämättä edes huomaa. Toisekseen suuri ja reaktiossaan nopea eläin ehtii singahtaa liikkeelle ennen kuin ratsastaja tai ohjastaja on tilanteen tasalla. Säikähtänyt hevonen ei myöskään automaattisesti suuntaa eteenpäin, vaan saattaa hypätä vaikka suoraan sivulle – ja pahimmassa tapauksessa ajoneuvon eteen.
”Tieliikennelain mukaan ajoneuvon kuljettajan on noudatettava tarpeellista varovaisuutta ja käytettävä riittävän alhaista nopeutta lähestyessään tiellä olevaa hevosta. Hevonen on syytä ohittaa riittävän kaukaa, ja ohitus on suoritettava rauhallisesti ja ripeästi”, ohjeistaa itsekin ravikärryillä viihtyvä Hannu Haka.
”Hevosen kohdalla ei missään nimessä saa kiihdyttää, saati antaa varoitukseksi äänimerkkiä. Myös hevosen taakse tai rinnalle matelemaan jääminen on vaarallista. Oikein lepattavan pressun tai kolisevan peräkärryn kanssa neuvoisin välttämään ohitustilannetta kokonaan.”
Velvollisuus varovaisuuteen ja muiden tielläliikkujien huomioimiseen lankeaa tasapuolisesti niin auton kuin hevosajoneuvonkin kuljettajalle.
Hevosen kanssa liikkujan tulee huolehtia myös näkyvyydestään, sillä talviaikaan ja myös kesäisen sadepäivän hämärässä hevosajoneuvo saattaa jäädä autoilijalta huomaamatta. Varoliivi, heijastimet sekä erityisesti kärryissä kulkusuuntaa osoittavat valot helpottavat näkymistä. Hevosajoneuvossa tulee olla kulkusuunnassa vasemmalla eteenpäin valkoista ja taaksepäin punaista valoa näyttävä valaisin.
”Liikenne näyttää hyvin erilaiselta ratsailta tai kärryiltä katsottuna, joten parhaita opastajia hevosen kohtaamiseen ovatkin hevosihmiset itse. Vaikka perusasiat käydäänkin läpi, liikenneopetuksessa pystytään valitettavan vähän paneutumaan hevosajoneuvojen kohtaamiseen”, Haka pohtii.
”Tässä kohtaa voisi haasteen heittää hevosihmisten suuntaan: yhteistyö paikallisten autokoulujen ja oppilaitosten kanssa sekä erilaiset tietoiskut ja kampanjat lisäävät tietoa ja ymmärrystä puolin ja toisin.”