"Kaikkihan ajattelevat, että ihmisessä täytyy olla jotain vikaa, jos on jäänyt yksinäiseksi. Ei edes ystäväksi kelvannut. Yksinäinen on tavallaan niin sanottu raakki, joka useimmiten elää yhteiskunnassamme aivan normaalia elämää, mutta jota kukaan ei koskaan huomaa tai näe kiinnostavana ihmisenä."
"Ja tietysti välillä tuntuu, ettei ole tärkeä kenellekään, kukaan ei kaipaa eikä kukaan tarvitse. Elämä tuntuu niin turhalta, olen harkinnut jotain vapaaehtoista auttamistyötä tai muuta sellaista. Kun perheelliset ystäväni kaipaavat omaa aikaa, minä haluaisin antaa aikaa jonkin hyväksi, olenhan aina saanut käyttää aikani ja vähäiset rahani haluamallani tavalla."
"Sinkkuna ei pidä vastaavasti odottaa elämäänsä perheellisten iloja kuten lapsia, perhejuhlia ym. Juhlapyhät saattavat olla yksinäisiä, mutta eipä ole kolikon toistakaan puolta. Kummassakin elämäntavassa on hyväksyttävä hyvät ja huonot puolet."
"Kysyin tuntemaltani johtavalta kodinhoitajalta apua, kun olin menossa leikkaukseen. Kyselin, voisinko saada kotipalvelulta tukea vaikkapa vain ruuan hankintaan, jos se ei muutoin onnistu. Vastaus oli: Hyvänen aika, mihinkäs kategoriaan sinut oikein laitetaankaan. Sinä et kuulu lapsiperhepalveluihin etkä vanhustenhuoltoon."
Yksineläjien lukumäärä on kasvanut selkeästi viime vuosikymmeninä ja lisääntyy yhä. Sinkkuus on ollut jo vuosia jonkinlainen muoti-ilmiö, mutta yksineläjän arki ei ole median esittämän kaltaista kukasta kukkaan lentämistä. Sinkkuus koskee lähinnä alle 30-vuotiaita yksineläjiä. Koko ikänsä ilman paria eläneiden arki on tavallista elämää huonoine ja hyvine puolineen.
Keski-ikäisellä yksineläjällä ei ole helppoa suomalaisessa perhekeskeisiä arvoja korostavassa kulttuurissa. Heistä parhaimminkin pärjäävät kokevat olevansa ulkopuolisia. Parisuhde on meillä normi, johon muita elämäntapoja verrataan.
Väestöliiton tutkija FM Eija Maarit Ojala ja erikoistutkija, dosentti Osmo Kontula ovat tutkineet keski-ikäisten, ikänsä ilman kumppania eläneiden yksineläjien sosiaalista asemaa.
Kokevat yksinäisyyttä
Tutkimus koostuu 72 ilman kumppania elävän kirjoituksista ja haastatteluista. Mukana oli 35-54- vuotiaita paritta eläviä eri puolilta Suomea, kaupungeista ja maaseudulta.
"Tämä tutkimus kertoo näiden haastateltujen ihmisten omista tunnoista eli miltä asiat ovat heistä vaikuttaneet heidän omien kokemustensa kautta", Kontula sanoo. "Se ei pyri yleistämään tilannetta koko Suomeen ja kaikkiin yksineläjiin. Toisaalta yksi realiteetti on se, että jos ihmisestä tältä tuntuu, se täytyy ottaa vakavasti."
Tutkimuksessa mukana olleet tuntevat yleisesti itsensä yksinäisiksi. He eivät saa kaipaamaansa tukea ja kannustusta. Yhteisöön kuulumisen tunteen saavuttaminen olisikin yksineläjien mielestä helpointa parisuhteen avulla. Kumppanin avulla he mielestään kelpaisivat kiinteämmin osaksi sukua, ystäväpiiriä ja koko yhteisöä. Tutkimuksen mukaan monet ilman kumppania elävät kokevatkin itsensä ja elämänsä täysin turhaksi.
Kumppanitta elävien välillä on selvä ero sukupuolen mukaan. Naisten elämänhallinta on oleellisesti miesten elämänhallintaa parempi. Miehiä leimaa selkeämmin syrjäytymisen uhka
Näin siitä huolimatta, että yksinelävät naiset kokevat huomattavasti miehiä enemmän yhteisön leimaamista ja pahansuopuutta. Naisilla on yleisesti ottaen miehiä paremmat vuorovaikutustaidot ja laajemmat sosiaaliset verkostot. Miesten on paljon naisia vaikeampaa sopeutua elämään yksin. Toisaalta useimpien tutkimuksessa mukana olleiden naisten sosioekonominen asema on ainakin kohtuullinen, jolloin heillä on myös enemmän mahdollisuuksia elämän suhteen.
Yksinelävien miesten ja naisten välillä on eräänlainen kulttuurinen ero. Tutkimukseen osallistuneet naiset toivoivat miehiltä yleensäkin muun muassa hyvää keskustelutaitoa ja kulttuurista sivistystä.
Useimmat paritta elävät miehet kokevatkin naisten toiveet liian suuriksi. Vähävaraiset miehet uskoivat naisten kiinnostuvan vain menestyvistä miehistä. He vetäytyivät siksi vapaaehtoisesti syrjään. Kun miehet ovat usein vielä ujoja ja heillä on heikko sosiaalinen itsetunto, vapaiden miesten ja naisten kohtaaminen ei vaikuta helpolta.
Miehet syrjäytyvät
Taloudellisista vaikeuksista ja kumppanin puuttumisesta on koitunut miesten sosiaaliseen elämään naisia vakavampia ongelmia. Elämäntoverin puute on usein vienyt mieheltä motiivin yrittää parantaa taloudellista ja sosiaalista asemaansa. Samalla he kokevat fyysisen läheisyyden puutteen ahdistavaksi. Seksuaalinen kokemattomuus on erityisen häpeällinen asia. Jotkut miehet ovat seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä valmiita vaikka maksamaan.
Miehistä peräti puolta luonnehtii syrjäytyneisyys. Niinpä tutkijat kysyvätkin, onko tilanne näin laajemmaltikin. Jos on, niin kysymys voi olla kymmenistä tuhansista syrjäytyneistä yksinelävistä miehistä. Heidän elämäänsä hallitseva pohjaton yksinäisyys on johtanut Väestöliiton tutkimuksen mukaan useimmat suoranaiseen erakoitumiseen ja sitä myöten jopa itsemurha-ajatuksiin. Syrjäytyminen jäytää jo ennestään heikkoa itsetuntoa ja lisää arkuutta naisten seurassa.
Sosiaalista syrjäytymistä selittävät vuorovaikutusongelmien lisäksi erilaiset sairaudet, riittämätön koulutus sekä haja-asutusalueen tuomat ongelmat. Parempi taloudellinen asema puolestaan lisää keinoja kohentaa elämänlaatua ja tuo samalla sosiaalista itseluottamusta.
Yksinelämiseen monia syitä
Tutkimuksen mukaan yksineläminen epätyypillisenä elämäntapana aiheuttaa monenlaisia tunteita, joita yksineläjä käy läpi sopeutusmisprosessissa. Totuttelu yksinelämiseen on samantyylinen oppimisprosessi kuin sopeutuminen arkielämän jakamiseen kumppanin kanssa.
Yksineläjäksi vakiintumiseen vaikuttaa oleellisesti se, miten yksinelämiseen suhtautuu. Tietenkin myös oma elämäntapa voi vaikuttaa yksineläjäksi päätymiseen. Tutkimuksen aineiston perusteella yksineläminen voi olla aktiivisen tai passiivisen valinnan tulos, mutta siihen voi päätyä myös ilman valintaa, jota monet yksineläjät kuvaavat ajautumiseksi tai kohtaloksi.
Tutkimuksen naisissa oli niitä, jotka ovat tehneet selkeän päätöksen elää yksin, usein jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Useimmat naisista niin kuin miehistäkin eivät kuitenkaan ole varsinaisesti valinneet elämäntapaansa, mutta harvoille heistä kumppanin löytyminen on ollut elämän päätarkoitus. Monet heistä kokevat yksinolon myönteisenä eivätkä kaipaa vilkasta sosiaalista elämää, vaan pitivät elämäänsä hyvänä ja rikkaana.
Nainen 53 v.
Yksineläjät huomioitava
Tutkijoiden mielestä yksineläjät tulisi huomioida nykyistä paremmin. Sosiaalipolitiikassa heidät tulisi ottaa huomioon tasavertaisena ryhmänä muiden joukossa siten, että heidät integroitaisiin osaksi muita väestöryhmiä. Näin siksi, että monien aineiston yksineläjien kokemus on, etteivät he ole tasavertaisessa asemassa perheellisiin nähden, ja että heihin suhtauduttiin asenteellisesti sosiaalipalveluissa.
Jokaisella yksilöllä on yhtäläinen oikeus sosiaaliturvaan. Kuntien sosiaalipalvelujen mahdolliset priorisoinnit olisi tutkijoiden mielestä tuotava julki, jos ne jättävät yksineläjät eriarvoiseen asemaan suhteessa muuhun väestöön. Tutkijat tähdentävät, että on syytä tiedostaa, että taloudelliset vaikeudet voivat johtaa jopa sosiaaliseen erakoitumiseen.
Tutkijat peräänkuuluttavat myös yhteiskunnallista asennemuutosta elämänlaadun parantamiseksi. Heidän mielestään yksineläjät on huomioitava yhteiskunnan erilaisissa sosiaalisissa toiminnoissa tavoitteena tasa-arvo, yksilön hyvinvointi ja ennaltaehkäisevä sosiaali- ja terveyspolitiikka.