Käsikonsolimarkkinoita yksinvaltiaan elkein dominoinut Nintendo joutui muutama vuosi sitten altavastaajaksi, kun Apple liittyi mukaan taisteluun matkapelaajien lompakoista.
Konsolijätti teki vastaiskun uudella taskunauriilla ja myös kilpasisko Sony tuuppasi uutta rautaa rajalle. Uudesta tekniikasta toivotaan viisastenkiveä.
Yksi yhteinen nimittäjä kaikilla uuden polven kannettavilla pelivehkeillä on. Pelaaminen sujuu joko kokonaan tai osittain kosketusnäyttöä tökkimällä.

Surullisenkuuluisalla Virtual Boy -kiikarikonsolillaan ensimmäiset 3D-kokeilunsa tehnyt Nintendo päätti kokeilla onneaan uudestaan. Nintendo DS:n manttelinperijäksi julistettu 3DS on 3D-näytöllä varustettu matkakonsoli. Elokuvateattereista ja televisioista poiketen Nintendon 3D-elämys ei vaadi lainkaan erikoislaseja.
Tekniikka toimii yllättävän hyvin ja pikkuruudun luoma syvyysvaikutelma on varsin toimiva. Katseluetäisyys on tosin pidettävä vakiona, sillä illuusio rikkoutuu heti, kun kädet liikuttelevat laitetta.
3D vaatii rankasti vääntöä, joten liukusäätimestä kytkettävä syvyysefekti puolittaa ruudun resoluution, joten grafiikan sahalaitaisuuteen on varauduttava. Uusi tekniikka kostautuu akunkestossa, sillä 3DS on edeltäjäänsä heikompi. Akulla pärjää nyt yhden junamatkan, kun edellinen konsolipolvi selvisi molemmista suunnista.

Nintendo jätti edelleen toisen analogisen ohjainsauvan lisävarusteeksi, joten toimintapeleissä päähahmon katsetta on ohjattava oikean reunan painikkeilla. Toisen ohjainsauvan voi ostaa laitteeseen, mutta 3DS:n pohjaan asennettava tatin sisältävä telakka tekee taskukonsolista melkoisen möhkäleen.
Laite on yhteensopiva DS:n pelien kanssa, joten vanhan aparaatin pelikirjaston voi näppärästi kierrättää nykyaikaan. 3DS:lle ilmestyy vielä toistaiseksi pelejä varsin kitsaasti, mutta kasvaneet myyntimäärät enteilevät kasvua myös pelijulkaisujen määrässä.
Sony pyrkii lyömään Nintendolle jauhot suuhun vaikuttavilla teholukemilla. Toiseen sukupolveen ehtinyt taskupleikkari sai nimekseen PS Vita ja ruutia löytyy lähes Playstation 3:n edestä. Suorituskykyisen PSP-taskukonsolin seuraaja on vaikuttava tekninen taidonnäyte.
Vaikka vauhtia on reilusti, vielä toistaiseksi Sonyn tehopakkaukselle ei ole ilmestynyt kaksisesti sisältöä. Laitteen myyntimäärät ovat jääneet Japanissa vaatimattomiksi.
Vita on varustettu viiden tuuman kosketusnäytöllä ja kotikonsoleiden ohjaimista tutuilla kahdella analogisella ohjainsauvalla. Laitteen erikoiskikka on takaosan kosketuslevy, jota käytetään pelaamiseen. Peleissä kosketusherkkä takaosa on jäänyt lähinnä tekniseksi kuriositeetiksi, jota tuetaan pakon sanelemana.

Käsikonsolirintaman musta hevonen on Apple, joka on kosketusnäyttölaitteillaan vienyt reilusti yleisöä varsinaisilta taskukonsoleilta.
Taskussa lymyilevä ihmepuhelin iPhone ja hieman kookkaampi iPad ovat hyviä vaihtoehtoja myös pelikoneiksi. Ohjauksessa luotetaan kosketusnäyttöön, mutta monet pelityypit taipuvat hienosti myös ohjaimettomaan kuosiin. Vääntöäkin on reilusti, iPelien grafiikka ei kalpene lainkaan kilpailijoille.
Applen laitteiden selkein myyntivaltti on hinta. Vaikka päätelaitteet maksavat tuplasti kilpailijoihin verrattuna, sisältöä saa pikkurahalla.
Nintendon ja Sonyn pelien keskihinta huitelee noin 40 eurossa, kun taas iLaitteisiin saa pelattavaa jopa alle eurolla.