Lampaiden laskemisen väitetään jouduttavan uneen pääsyä, mutta onko siitä oikeasti apua? Ja miksi pitää laskea lampaita? Miksi ei porsaita, jäniksiä tai vaikka pikku oravia?
Brittitutkijat uskovat, että lampaiden laskenta on perinne muinaisajoilta, jolloin paimenet kaitsivat määkiviä laumoja Brittein saarilla ja usein torkahtivat lampaita laskiessaan.
Oxfordin yliopiston unitutkijat päättivät kokeilla, auttaako lampaiden laskenta saamaan unen päästä kiinni, vai onko uskomus silkkaa hölynpölyä.
Tutkijat haalivat unilaboratorioon joukon unettomuudesta kärsiviä ihmisiä ja jakoivat heidät ryhmiin.
Ryhmät kokeilivat yöpuulle vetäydyttyään eri iltoina erilaisia mielikuvatekniikoita, jotka he olivat ennen koetta käyneet läpi tutkijoiden kanssa. Uneen vaipumista seurattiin rekisteröimislaitteilla.
Tulos oli yllätys. Niinä iltoina, jolloin koehenkilöt laskivat lampaita, unilaitumille pääsy vei keskimäärin 20 minuuttia pitempään kuin iltoina, jolloin koehenkilöitä kehotettiin kuvittelemaan rentouttavia mielikuvia, esimerkiksi tyyntä virran juoksua tai aavaa hiekkarantaa auringon vaipuessa horisonttiin.
Nukkumatin tulo kesti parikymmentä minuuttia pitempään myös niinä iltoina, jolloin koehenkilöiden käskettiin olla ajattelematta yhtään mitään.
Tyhjä pää ei siis nopeuta uneen pääsyä, mutta ei myöskään aivojen täyttäminen aidan yli hyppivillä mäkättäjillä.
Tutkijat otaksuivat, että lampaiden laskenta on niin pitkäveteistä, ettei sitä kukaan jaksa tehdä pitkään edes mielikuvissaan, kun taas suljettujen luomien takana avautuvan rauhallisen maiseman ääreen on helppo nukahtaa.
Toisessa tutkimuksessa Oxfordin tutkijat havaitsivat, että huonosti nukahtavien koehenkilöiden mielessä vilisi enemmän synkkiä ajatuksia ja huolia ja he myös havahtuivat ympäristön ääniin useammin kuin helposti nukahtavat ihmiset.