Airi ja Veli-Matti Vainionpään kymmenen vuoden yhteiselo on ollut tyyntä ja myrskyä. Arjen jakamista ovat siivittäneet yhteinen päämäärä, halu kasvaa kunnioittamaan kumppania ja tämän vapautta. Kumpikaan ei yritä muuttaa toista omien toiveidensa mukaiseksi, muttei myöskään mukaudu toisen vietäväksi.
"Tässä iässä oppii realisoimaan parisuhteensa. Kun suhde alkoi muuttua vakavaksi, sitä alkoi arvioida. Kahden epäonnistuneen avioliiton ja niitä seuranneen syyllisyyden jälkeen oli vaikea uskoa, että vielä löytyisi ihminen, joka antaisi minun olla oma itseni", Airi muistelee yhteisessä kodissa.
Yhteiseen suuntaan
Aktiivisemmin, suorastaan vonkaamalla, suhteeseen halunnut Veli-Matti katselee vaimoaan hellästi ja toteaa, että kova yritys kannatti. Nyt hänellä on kumppani, joka ei ole pistänyt palloa jalkaan. Oman kodin suojissa vallitsee rauha ja rakkaus, siellä vaalitaan vapautta ja tarjotaan tilaa elää itsellekin - toista silti unohtamatta.
Molemmat aviopuolisot rakastuivat nuorena ja kokemattomina, solmivat avioliiton ensirakkauden humalassa ja totesivat ennen pitkään, ettei suhde toiminut. "19 vuotta yritin mukautua, kunnes tajusin, että tarpeeton uhrautuminen ei palvele ketään: ei minua eikä kumppaniani, saatikka lapsia", Veli-Matti kertoo.
Airin mielestä ripustautuminen toiseen on varmaankin monien avioliittojen ongelma. Hän koki sen toisen avioliittonsa aikana; ja kymmenen vuoden kuluttua äärimmäinen ahdistus silloisen toverin riipasta helpotti erossa.
Psykiatrian sairaanhoitajaksi opiskellessaan 44-vuotias Airi tapasi 39-vuotiaan luokanopettajan Veli-Matin - perinteisesti ravintola Arinan tansseissa. Vuoden kuluttua Veli-Matti sai luvan muuttaa Airin yksiöön. Avioliiton pari solmi neljä vuotta sitten, kolme vuotta sitten valmistui yhteinen unelma: omakotitalo.
"Taloprojekti kattaa koko elämän. Se siivittää meidän elämää vielä pitkälle tulevaisuuteen. Viherhuone on kesken, pihahommia riittää ", Veli-Matti ja Airi toteavat.
Suhteeseen on kasvettava
Vainionpäiden avioliitto on heidän oman käsityksensä mukaan vahva ja vapaa, seesteinen ja selkeä. "Tässä suhteessa ei ole enää mukana romanttisia pilvilinnoja ja possunpunaisia unelmia. Nuorempana elämä oli enemmän haihattelua, kun ei ollut riittävän kypsä tunteakseen omaa sisintään", Airi pohtii."
Kipunsa tämäkin parisuhde on vaatinut. Kun kaksi vahvaluonteista ihmistä opettelee toisiaan, matkaan mahtuu taisteluakin. "Hitsautuminen yhteen merkitsi hirveitä yhteenottoja. Omaa paikkaa haettiin, osattiin olla vihaisia ja sätittiin toisiamme kuin kakarat." Mutta kaiken aikaa on opittu, on kasvettu yhdessä ja erikseen - ja ennen kaikkea parisuhde on kehittynyt. Kuudennen yhteisen lomaviikon alkaessa Vainionpäät eivät muista kertaakaan riidelleensä, ei edes sanaharkkaa kehittäneensä.
Airi on opettanut Veli-Matille tervettä itsekunnioitusta ja Veli-Matti Airille optimistisuutta, uskoa siihen, että asiat järjestyvät. Kumppanit tuntevat toisensa hyvin ja pystyvät vaistoamaan toistensa tunnetilat - ja tarvittaessa vetäytymään, kun toinen ei jaksa jakaa huolia. "Usein paskamaisen olon tullessa vika onkin itsessä, ei kaverissa. Kun vain muistaisi aina hetken pidättäytyä purkamasta huonoa oloa toiseen", Veli-Matti sanoo.
Veli-Matin peräänantamattomuus ja sitkeys täydentävät Airin temperamenttia ja jahkailemiseen taipuvaa luonnetta. "Enää ei tarvitse arkipäivän asioista keskustella, käytännöt sujuvat rutiinilla mutta molempien intuitiivisuus ruokkii menoa. Tässä mennään järjen mukaan, mutta sydämen tahdissa", Airi tiivistää.
Rakkaus elää pikkuasioista
Airin ja Veli-Matin suhde ei sisällä suurieleisiä rakkauden julistuksia. Rakkaus näkyy arjen pieninä asioina. Airi hellii miestään huolehtimalla, että töihin lähtiessä paidat ovat puhtaat ja silitetyt, Veli-Matilla on tapana jättää pieniä hyväntuulisia lappusia vaimolleen.
"Airi on parempi hellyydenosoituksissa", aviomies toteaa eikä huomaakaan sipaisseensa lämpimästi vaimonsa käsivartta. Veli-Matti sanoo kuitenkin passaavansa vaimoaan mielellään iltaisin yhteisen televisioillan aikana. "Ja joulua valmistellessa Veli-Matti yllättää minut usein soittamalla lempisävelmääni Kolmen kuninkaan marssia pianolla." Veli-Matti katsoo vaimoaan ja toteaa, että tämä miellyttää myös naisellisella pukeutumisellaan.
Tasa-arvoa ei ole otettu käytäntöön: Airi hoitaa huushollin ja Veli-Matti miesten työt. Kotitöiden määrää ei lasketa ja tasata, ne vain hoituvat yhteisestä sopimuksesta - sen kummemmin niistä keskustelematta. "Miehiä ei naisten töihin tarvita", Airi sanoo topakasti, eikä Veli-Matilla ole asiaan huomautettavaa.
Seksi on puoli elämää, myös kypsemmässä suhteessa. Seksuaalisuutta ei voi väheksyä, se on parisuhteessa erittäin tärkeä, muttei enää niin merkittävää kuin nuorempana, Airi sanoo. "Me ollaan siinäkin suhteessa toisillemme sopiva pari. Tarpeet ovat samanlaisia", Veli-Matti huomaa.
Veli-Matin armeijassa kokeneelta esimieheltään saama elämänohje kuvaa seksiä aikuisena ja kypsempänä edelleen hyvin: "Pistäpä poika ensimmäisen avioliittovuotesi aikana herne pulloon joka kerta kun olet silleen. Vuoden päästä alat sitten ottaa yhden herneen pullosta pois aina kun olet silleen. Huomaat, ettet saa koskaan kerätyksi kaikkia herneitä pullosta pois."
Ikuista rakkauttako? Aviopuolisot katsovat hymyillen toisiaan ja näyttävät varsin vakuuttuneilta. "Kuka tietää? Rakkaus on ikuista, mutta täyttyvätkö kriteerit, joiden avulla me voimme yhteistä elämää jatkaa", kysyy Airi. Tässä hetkessä he uskovat jakavansa loppuelämän.
