Muo­ni­tus­lot­ta muistaa sodat

Katri Lauttasaari palveli ystävänsä kanssa viisi vuotta tauotta. "Voi tätä pitkää, pitkää elämää", 96-vuotias Katri Lauttasaari hymyilee.

Katri Lauttasaari asuu itsenäisesti Oulun Tuirassa. Lauttasaarella on kaksi arvokasta valokuvaa: toisessa hän poseeraa ystävänsä Helli Koutaniemen kanssa, toisesta kuvasta katsoo rintamalla kaatunut sulhanen Ville Nurmi.
Katri Lauttasaari asuu itsenäisesti Oulun Tuirassa. Lauttasaarella on kaksi arvokasta valokuvaa: toisessa hän poseeraa ystävänsä Helli Koutaniemen kanssa, toisesta kuvasta katsoo rintamalla kaatunut sulhanen Ville Nurmi.

"Voi tätä pitkää, pitkää elämää", 96-vuotias Katri Lauttasaari hymyilee.

Taivalta on tullut tehtyä, mutta muisti toimii ilmiömäisesti. "Se onni minulla on ollut aina matkassa."

Erityisen tarkasti mieleen on piirtynyt talvi- ja jatkosodan vuodet - ajanjakso, jolloin Lauttasaari toimi lottana. Uurastuksellaan lotat vapauttivat noin 100 000 miestä maanpuolustustehtäviin.

"Liityin Lotta Svärdiin jo nuorena. Isä oli suojeluskuntalainen ja sieltä se ajatus tuli."

Talvisodan alkaessa Lauttasaari toimi oppilaskodin hoitajana kotikylällään Kuusamon Tavajärvellä.

"Sieltä hakivat komennukselle, kun reserviläisille tarvittiin muonittajia, mutta ensin piti saada evakot pois sodan jaloista. Neljä lottaa työskenteli vuorotellen päivä- ja yövuoroissa. Yksi heistä oli lapsuudenystäväni, Helli Koutaniemi."

Kun talot olivat tyhjiä, Tavajärvi, joka muiden Kuusamon itäkylien tapaan jouduttiin luovuttamaan Moskovan rauhassa venäläisille, poltettiin.

"Se oli tammikuun 13. päivä, 1940. Katselin vieressä kun koti paloi. Sitä oli vaikea ymmärtää."

Talvi oli kylmä, pakkaset hipoivat 40 astetta. Kanttiini oli teltassa, samoin asumukset. Välirauhan aikana Lauttasaari muonitti linnoitustöissä olevia asevelvollisia.

Jatkosodassa Lauttasaari toimi rintamaolosuhteissa. Ensimmäinen määränpää oli Kiestinki. Muonaa vietiin hevospelillä rintamalle ja toisinaan pojat kävivät kanttiinissa.

"Totta kai joskus pelotti, mutta sellaistahan se oli. Onneksi apunamme oli hauskoja vanhempia miehiä, kuten eräs oulujokinen mies, jota kutsuimme appivaariksi. Hän huolehti meistä kuin omista lapsistaan."

Kiestingin motti oli paha paikka, saarrostus, jonka aikana 16-vuotias lottakaveri haavoittui tykistökeskityksessä. "Onneksi nukuimme jalat seinään päin ja niin hän haavoittui reisiin."

Kerran ruokakin melkein loppui, kun varastot piti tyhjentää huoltotien katkeamisen pelossa.

"Oli juhannus. Meillä ei ollut kuin teetä, sakariinia ja kuivaa leipää, ´pommin kestävää´. Yllättäen komentajakapteeni kutsui meidät kahville, sillä hän oli saanut vaimolta paketin. Se oli oikea ilon hetki, sillä kahvia emme olleet saaneet aikoihin. Kolme kupillista oli juotava. Kuivaa kakkuakin oli."

Lue lisää keskiviikon Kalevata.

Ilmoita asiavirheestä