"Lumitassuilussa viehättää erityisesti se, että pääsee maastoon missä haluaa. Myös talvisen luonnon, kuten eläinten lumijälkien seuraaminen, on mielenkiintoista", kertoo mies metsän siimeksessä. Saukkonen osti ensimmäiset alumiiniset lumikenkänsä käytettyinä tuttavaltaan. Tärkein huomioitava asia lumikenkäostoksilla on käyttötarkoitus: missä ja kuinka paljon kävelee.
"Kookas kulkija tarvitsee reilusti kantavuutta", opastaa Saukkonen esitellen omia 80-senttisiä kulkupelejään.
Vaihtelevaan maastoon kelvollisten kenkien hinnat alkavat noin sadasta eurosta, joten parinkympin halpsiläpsykkäät kannattaa unohtaa alkuunsa, jos aikoo kulkea muuallakin kuin mökkipolulla. Halpojen kenkien heikoin lenkki on lukot. Eri malleja kannattaa kokeilla löytääkseen itselleen sopivat.
Saukkonen listaa muihin tärkeisiin perusvarusteisiin nilkkaa tukevat vaelluskengät, upottavassa lumessa hyödylliset säärystimet, taukotakin, istuinalustan ja retkeilijän ensiapupakkauksen.
Lämmin juotava ja maistuvat eväät kruunaavat retken. Omille poluilleen suuntaavan ei pidä myöskään unohtaa karttaa ja kompassia näinä GPS-paikantimen kulta-aikoinakaan.
"Puhdikas laji: kävelyyn verrattuna varsinaista ytyliikuntaa", Saukkonen hihkaisee ponnistaen sauvoilla vauhtia ylämäkeen.
"Varsinkin kalliomaastoissa erityisesti reisi- ja pakaralihakset saavat tehokasta harjoitusta, mutta myös yläkropalle riittää työtä, kun alarinteessäkin pitää jarrutella", kulkija myhäilee.
Lajin tullessa tutuksi ja kunnon kohotessa vauhtia voi lisätä mielihalujensa mukaan. Lumen pehmentäessä kulkua laji sopii myös varttuneille, laihduttajille ja nivelvaivaisille. Aktiiviharrastajaa kutsuvat korkeuseroiltaan vaihtelevat kohteet.
Parhaita lumikenkäilymaastoja ovat avarat kalliomänniköt ja vanhat metsät, joita löytyy eniten kansallispuistoista kuten Syötteeltä, Rokualta ja Riisitunturilta. Myös Kylmäluoman retkeilyalue sopii maastoltaan mainiosti lumikenkäilevän luontoliikkujan retkikohteeksi.
"Mukavaa on se, että samoissa maisemissa voi liikkua talvella ja kesällä, ja seurata luonnon kiertoa", kesäisin patikointia harrastava Saukkonen lisää.
Koko maan ykköskohteisiin kuuluu kokeneellekin kenkäilijälle haasteita tarjoava Oulangan kansallispuisto komeine koski- ja rotkomaisemineen. Suuret korkeuserot saavat hyväkuntoisenkin kulkijan sykkeen korkealle.
Ryhmässä kulkiessa matka upottavassa lumessa taittuu kevyemmin, kun kärjessä kulkijaa voidaan vaihdella.
Nähdystä ja kuullusta on mukava vaihtaa ajatuksia muiden retkeläisten kanssa. Luontoelämykset ovat helposti lumikenkäilijän ulottuvilla.
Kommentoi
Lumikenkiä on ollut ainakin 6000 vuoden ajan. Niin että semmoinen trendivillitys... ja "laji" muuten on lähtöisin Keski-Aasiasta tämänhetkisen tiedon mukaan. Useimmat lumikenkäilijät tykäävät myös hiihtää. Kaikki eivät varmaankaan. Mitä sitten? Eikö ole hyvä, jos hiihdon inhoajatkin löytävät tavan liikkua ja kuntoilla talvisessa luonnossa sielläkin minne ei polut ja ladut ulotu?
Sukset on, silti aion ostaa myös lumikengät. Yksi hyvä asia ei (kaikilla) sulje toista vaihtoehtoa pois.
Lumikengillä pääsee paikkoihin, mihin suksilla ei ole mitään asiaa. Esim kalliojyrkänteille, tiheään metsään. Vauhti on hiljaisempi kuin suksilla eli lumikenkäilijä näkee luontoa eri tavalla kuin hiihtäjä.
Haloo!, onko degeneroituneet luonnon uudelleen löytäneet trendipellet kuulleet suksista?. Vanha ja taatusti toimivaksi todettu keksintö jo tuhansien vuosien takaa. Vaan heihän se kelpaa kun lumikenkätrendi on ameriikasta Suomeen saapunut.