Tuuli humisee vaimeasti lumisten mäntyjen latvoissa. Puiden oksilta kuuluu tiaisten kutsuääniä. Kalliomaisema huokuu luonnon rauhaa: silmä ja mieli lepäävät. Lumikengillä pääsee helposti luonnon helmaan - kirjaimellisesti omia polkujaan.
Timo Saukkonen, 32, innostui lajista viime talvena - ja jäi heti koukkuun.
"Lumitassuilussa viehättää erityisesti se, että pääsee maastoon missä haluaa. Myös talvisen luonnon, kuten eläinten lumijälkien seuraaminen, on mielenkiintoista", kertoo mies metsän siimeksessä. Saukkonen osti ensimmäiset alumiiniset lumikenkänsä käytettyinä tuttavaltaan. Tärkein huomioitava asia lumikenkäostoksilla on käyttötarkoitus: missä ja kuinka paljon kävelee.
"Kookas kulkija tarvitsee reilusti kantavuutta", opastaa Saukkonen esitellen omia 80-senttisiä kulkupelejään.
Vaihtelevaan maastoon kelvollisten kenkien hinnat alkavat noin sadasta eurosta, joten parinkympin halpsiläpsykkäät kannattaa unohtaa alkuunsa, jos aikoo kulkea muuallakin kuin mökkipolulla. Halpojen kenkien heikoin lenkki on lukot. Eri malleja kannattaa kokeilla löytääkseen itselleen sopivat.
Liukkaus ei lumikenkäilijää haittaa, sillä pohjan piikit pitävät hyvin jäällä. Lisäksi ne estävät rinteissä sivuttaisluisua ja mahdollistavat sujuvan nousun jyrkässäkin kalliorinteessä. Tehokkaaseen ja turvalliseen etenemiseen kuuluvat laajakehäisellä sommalla varustetut sauvat.
Saukkonen listaa muihin tärkeisiin perusvarusteisiin nilkkaa tukevat vaelluskengät, upottavassa lumessa hyödylliset säärystimet, taukotakin, istuinalustan ja retkeilijän ensiapupakkauksen.
Lämmin juotava ja maistuvat eväät kruunaavat retken. Omille poluilleen suuntaavan ei pidä myöskään unohtaa karttaa ja kompassia näinä GPS-paikantimen kulta-aikoinakaan.
"Puhdikas laji: kävelyyn verrattuna varsinaista ytyliikuntaa", Saukkonen hihkaisee ponnistaen sauvoilla vauhtia ylämäkeen.
"Varsinkin kalliomaastoissa erityisesti reisi- ja pakaralihakset saavat tehokasta harjoitusta, mutta myös yläkropalle riittää työtä, kun alarinteessäkin pitää jarrutella", kulkija myhäilee.
Lajin tullessa tutuksi ja kunnon kohotessa vauhtia voi lisätä mielihalujensa mukaan. Lumen pehmentäessä kulkua laji sopii myös varttuneille, laihduttajille ja nivelvaivaisille. Aktiiviharrastajaa kutsuvat korkeuseroiltaan vaihtelevat kohteet.
Parhaita lumikenkäilymaastoja ovat avarat kalliomänniköt ja vanhat metsät, joita löytyy eniten kansallispuistoista kuten Syötteeltä, Rokualta ja Riisitunturilta. Myös Kylmäluoman retkeilyalue sopii maastoltaan mainiosti lumikenkäilevän luontoliikkujan retkikohteeksi.
"Mukavaa on se, että samoissa maisemissa voi liikkua talvella ja kesällä, ja seurata luonnon kiertoa", kesäisin patikointia harrastava Saukkonen lisää.
Koko maan ykköskohteisiin kuuluu kokeneellekin kenkäilijälle haasteita tarjoava Oulangan kansallispuisto komeine koski- ja rotkomaisemineen. Suuret korkeuserot saavat hyväkuntoisenkin kulkijan sykkeen korkealle.
Ryhmässä kulkiessa matka upottavassa lumessa taittuu kevyemmin, kun kärjessä kulkijaa voidaan vaihdella.
Nähdystä ja kuullusta on mukava vaihtaa ajatuksia muiden retkeläisten kanssa. Luontoelämykset ovat helposti lumikenkäilijän ulottuvilla.
