Oulu
Liito-orava on vilkas otus ja se on erittäin kykenevä liikkumaan heterogeenisessa maisemassa. Väitöskirjaa liito-oravasta tehnyt Vesa Selonen havaitsi tämän konkreettisesti seuratessaan radiolähettimellä varustettuja eläimiä.
Esimerkiksi aikuisten liito-oravien elinpiirit ovat huomattavasti suurempia kuin muilla vastaavan kokoisilla nisäkkäillä. Tähän vaikuttavat todennäköisesti sekä liitämisen tuoma hyvä liikkumiskapasiteetti että liito-oravien alhainen tiheys, mikä pakottaa esimerkiksi koiraat liikkumaan laajoilla alueilla vieraillessaan eri naaraiden luona.
Selosen väitöskirja Liito-oravan tilankäyttö pirstoutuneessa metsämaisemassa tarkastettiin Helsingin yliopistossa perjantaina.
Kuusikot ovat
tärkeitä
Selosen työn tarkoituksena oli tutkia liito-oravan tilankäyttöä ja liikkumista sekä maiseman rakenteen vaikutuksia niihin. Liito-oravan tilankäyttöä seurattiin radiolähettimien avulla. Liito-orava on yöeläin, joten sen seurannassa radiolähetin on oiva apu. Koiraan elinpiirin koko oli keskimäärin 60 hehtaaria, naaraan vain runsas kahdeksan hehtaaria.
Liito-oravat elävät vapaata sukupuolielämää: koiraat vierailevat lisääntymispuuhissa usean naaraan reviirillä, mutta naaraatkin parittelevat usean koiraan kanssa. Järjestelmää kutsutaan promiskuiteetiksi. Etelä-Suomessa poikueita on vuodessa yksi tai kaksi: ensimmäinen syntyy huhti-toukokuussa, toinen kesäkuussa.
Poikaset lähtevät pesästä heinä-syyskuussa, ja vaeltavat keskimäärin 2,5 ja pisimmillään yhdeksän kilometriä perustamaan omaa elinpiiriään.
Liito-oravan maisema koostuu erilaisista laikuista, joista tärkeimpiä ovat kuusikot. Laji suosii kuusimetsää elinympäristönä, mutta käyttää muita metsähabitaatteja sekä liikkumiseen että ruokailuun. Vain täysin puuttomia alueita liito-oravat eivät käyttäneet, mutta ne ylittivät liitämällä kapeita, 30-70 metriä leveitä aukkoja.
Varsinkin koiraiden elinpiirit sisälsivät useita erillisiä kuusilaikkuja. Liikkuessaan näiden välillä liito-oravat siirtyivät melko suoraviivaisesti laikkujen välisen alueen poikki, ja kuusilaikun ulkopuolella ne pyrkivät pysymään melko lähellä kuusilaikun reunaa.
Myös ollessaan kuusilaikulla liito-oravat hieman suosivat reuna-alueita, varsinkin kuusimetsän ja peltojen välillä, todennäköisesti koska peltojen reunoilla usein esiintyy lehtipuita, joita liito-oravat käyttävät ruokaillessaan.
Nuoret lähtevät maailmalle
Aikuisten yksilöiden tilankäytön lisäksi Selonen seurasi nuorten liito-oravien siirtymistä emonsa elinpiiriltä omalle elinpiirilleen. Vanhempien hoivista lähtevät nuoret pyrkivät liikkumaan melko suoraa reittiä pois synnyinsijoiltaan.
Etsiessään omaa elinaluettaan nuoret eläimet kykenivät ylittämään laajoja alueita nuorta metsää ja rämettä. Muutamat nuoret ylittivät leveitä peltoja käyttäen ojan varsien puita ja pensaita, mutta laajat täysin puuttomat alueet pakottivat vaeltajat muuttamaan liikkumissuuntaa.
Tulokset antoivat lisäksi viitteitä siitä, että siirtyminen kauas tai lähelle emon elinpiiriä liittyy käyttäytymiseroihin nuorten välillä.
Huolimatta hyvästä liikkumiskyvystä Etelä-Suomen liito-oravakanta on kärsinyt metsien pirstoutumisesta. Geneettinen erilaistuminen oli selvää jo melko lähekkäin sijaitsevien alueiden välillä, mahdollisesti koska liito-oravalle soveltuvat metsät ovat melko harvassa ja täten eri alueiden populaatiot eristyvät toinen toisistaan.
Pesimisympäristöt vähenevät
Selosen mukaan vaikuttaa siltä, että liito-oravan vähentyminen Suomessa ei liity lajin kykenemättömyyteen liikkua tehokkaasti eri alueiden välillä. Vähentymisen syynä on enemminkin sopivien pesimisympäristöjen vähyys nykyisessä eteläsuomalaisessa metsämaisemassa.
Erityisesti kolopuiden eli vanhojen haapojen puute tuntui rajoittavan liito-oravan elämää. Tälläisessä tilanteessa keskittyminen esimerkiksi ekologisiin käytävien suunnitteluun liito-oravaa suojeltaessa ei Selosen mielestä tunnu järkevältä.
Liito-oravista saadut tulokset tukevatkin Selosen mukaan viimeaikaisia lintututkimuksissa tehtyjä johtopäätöstä, jonka mukaan boreaalisessa metsämaisemassa useiden lajien väheneminen on johdettavissa enemmän elinympäristön määrän vähenemiseen kuin metsien pirstoutumisen haitallisiin vaikutuksiin.
Selonen huomauttaa, että joka tapauksessa väitöstyön tulokset yhdessä olemassa olevien liito-oravan selviytymis- ja lisääntymisaineistojen kanssa luovat hyvän pohjan mallinnustyölle maiseman rakenteen vaikutuksesta liito-oravan selviytymiseen populaatiotasolla.