Alueen historiaan saatiin selvyyttä, kun Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmään kuuluva Frank Wesselingh perehtyi väitöstyössään Perun ja Kolumbian Amazoniasta löytyneeseen fossiiliseen kotilo- ja simpukkalajistoon.

Viidakon järvisestä menneisyydestä on saatu todisteita aikaisemminkin. Tutkijoiden kesken vallitsi kuitenkin erimielisyys siitä, kuinka laaja järvialue paikalla on ollut ja kuinka kauan järvivaihetta on kestänyt. Muinaista merenlahteakin paikalle on ehdotettu.

Järviverkostoa kutsutaan Pebas-systeemiksi, koska samannimisen kylän alueelta Pohjois-Perusta on löytynyt tämän ajan fossiileja sisältäviä kerrostumia.

Millimetrien mittaiset kotilot paljastivat tutkijoille mielenkiintoisen tarinan. Nykyisten Perun, Kolumbian, Ecuadorin ja läntisen Brasilian alueet olivat mioseenikaudella, 24-11 miljoonaa vuotta sitten, järvien ja soiden peittämiä. Amazon-jokea ei tuolloin ollut vielä lainkaan.

Vetensä Pebas-systeemi sai lännestä Andien vuoristosta sekä idän ja kaakon puoleisilta ylänköalueilta. Suurimmillaan alue kattoi 1,1 miljoonaa neliökilometriä.

Pebas-systeemi oli laaja alanko, joka oli lähes merenpinnan tasolla.

Silloin tällöin alueelle ylsi laimentuneen meriveden pulsseja Karibianmereltä.

Fossiiliaineistosta löytyy myös mereisyyteen viittaavia lajeja, mutta Wesselingh pitää mahdollisena, että jotkin suolaista vettä vaativat lajit sopeutuivat makean veden olosuhteisiin.Pebasin järvet olivat myös hyvin matalia, Wesselingh arvioi enimmäissyvyydeksi vain muutamia kymmeniä metrejä.

Moniin pitkäikäisiin järviin muotoutuu evoluution myötä oma lajistonsa, niin myös Pebasiin. Alueella kehittyi vuosimiljoonien mittaan omalaatuinen kotiloiden ja simpukoiden lajisto.

Suurin osa otuksista oli järvilajeja, joita ei ole tavattu mistään muualta. Mukana oli myös jonkin verran jokien ja rannikoiden lajeja.

Fossiililajisto on valtaosin aiemmin tuntematonta, Wesselingh kuvasi väitöstyönsä yhteydessä 74 tieteelle uutta lajia ja neljä tieteelle uutta sukua.

Järvialue oli toisaalta vaikuttamassa myös Etelä-Amerikan maaeliöstön lajiutumiseen, kun se eristi Atlantin puoleiset alueet mantereen pohjoisosasta. Eliöstö kehittyi näillä alueilla mioseenikaudella eri suuntiin.

Mannerliikuntojen seurauksena järvialue ja Pebas-systeemi katosivat noin 11 miljoonaa vuotta sitten. Meriyhteys pohjoisen suuntaan katkesi, vedet alkoivat virrata itäänja nykyinen Amazon-joki muodostui.

Samalla miljoonien vuosien ajan järvioloihin sopeutuneet järvilajit ajautuivat sukupuuttoon. Nyky-Amazonian kotilolajistosta on löytynyt vain kaksi lajia, joiden epäillään olevan peräisin Pebasin ajalta.

Frank Wesselinghin väitöskirja "Simpukoiden ja kotiloiden
lajiutuminen Amazonian
muuttuvassa ympäristössä
mioseenikaudella" tarkastetaan
Turun yliopistossa lauantaina
21. helmikuuta.