Perheen rakkaan lemmikin kuollessa kukaan ei voi pyyhkiä menetystä ja surua pois.
Tyrnäväläisen pieneläintuhkaamo Petcremon yrittäjä Sari Varttila haluaa tehdä eläinlääkärimiehensä Raimo Kekkosen kanssa viimeisen palveluksen lemmikille mahdollisimman kivuttomaksi.
Siitä kertoo jo metsän keskellä sijaitseva vaaleansininen rakennus, jonka vastaanottotilaan astuessa tunnelma on miltei harras.
"Halusimme luoda turvallisentuntuisen paikan, jonne uskaltaisi omankin lemmikkinsä tuoda", Sari Varttila kuvaa.
Seitsemän vuotta Oulun seudulla eläinlääkäripäivystyksiä tehnyt Raimo Kekkonen sanoo, ettei ihminen kykene monimutkaisiin valintoihin menettäessään monivuotisen lemmikkinsä. Toisinaan kuollutta lemmikkiä itketään enemmän kuin kaukaisen sukulaisen poisnukkumista.
"Tässä pihalla vielä pissatetaan koiraa ja annetaan asiakkaalle kaikki se aika, jonka hän tarvitsee. Kenellekään ei saa tulla sellaista tunnetta, että tämä olisi liukuhihnahommaa", hän painottaa.
Muutaman tunnin kestävässä toimenpiteessä tuhka kuumenee noin 700-800- asteiseksi ja tarvitsee vuorokauden jäähdytysajan ennen puu- tai keramiikkauurnaan siirtoa.
"Lemmikin hautaus ei saa jäädä uurnasta kiinni. Nuoren tytön hamsteri on saattanut maksaa vähemmän kuin sen hautauskulut, eikä uurnaan raaskita kovasti panostaa. Toisille uurna on vain siirtämistä varten, joten vaihtoehtoja koon, materiaalin ja hinnan suhteen täytyy olla", Kekkonen sanoo.
Uurnavalikoimassaan Sari Varttila ja Raimo Kekkonen suosivat paikallista käsityötä.
Vuodessa 3 000 tuhkausta
Yleensä lemmikki tulee tuhkattavaksi eläinlääkärivastaanoton kautta. Kokkola-Iisalmi-Kajaani -akselilta tai Kuusamo-Rovaniemi-Kemi -ringiltä Sari Varttila ja Raimo Kekkonen myös noutavat lemmikkejä. Pohjois-Suomen ainoaan tuhkaamoon kaukaisimmat asiakkaat ovat tulleet Pohjois-Norjasta saakka.
"Yleensä ihmiset tulevat tänne viikonloppuisin, kun on aikaa. Me käymme myös hakemassa lemmikin asiakkaan kotoa tai sitten se tulee eläinlääkäriltä, joka on lemmikin nukuttanut. Täällä voimme tehdä vielä viimeisen palveluksen", Kekkonen tarkentaa.
Eniten Petcremoon tuodaan koiria, mutta myös jyrsijöitä, lintuja ja kissoja. Vuodessa Petcremossa tehdään noin 3 000 tuhkausta.
Jokainen lemmikki tuhkataan yksilöllisesti. Sari Varttila ei voisi kuvitellakaan eläinten roviolla polttamista.
"Yksilötuhkauksessa eläimen tuhka otetaan omaan jäähdytysastiaan. Jos lemmikin omaiset eivät halua uurnaa muistoksi, tuhka kerätään yhteisastiaan ja toimitetaan eläinsuojeluyhdistyksen pieneläinhautausmaalle, omaan muistolehtoon Sanginsuuhun."
Tuhkan ripottelusta ei lakia
Yleensä kuollut lemmikki halutaan haudata muistorikkaaseen paikkaan, esimerkiksi kesämökin pihalle. Talvella kuollut koira saattaa säilyä omistajan kauniissa uurnassa ennen kuin se haudataan tai ripotellaan tuhka mereen. Noin puolet ihmisistä säilyttää lemmikkinsä tuhkaa ainakin jonkin aikaa uurnassa.
Lemmikin tuhkan ripottelemisesta luontoon ei ole olemassa yleistä lakia. Kekkonen toivoisikin ympäristöviranomaisten ottavan kantaa, sillä säädökset eläimen tuhkan sijoittamisessa ovat kuntakohtaisia. "Osa uurnista haudataan perinteisesti", Kekkonen lisää.
Omat lemmikit ilona
Murheellisesta ammatinkuvastaan huolimatta Sari Varttila ja Raimo Kokkonen eivät koe elävänsä surussa. Omat lemmikit - koirat, kissat, kanit, vuohet ja nymfi-papukaijat - pitävät emännän ja isännän elämässä kiinni.
"Kesällä meillä pyörii vielä leasing-kanala. Myös oman kodin rakentaminen ja naulojen hakkaaminen auttavat viemään surun mielestä", Raimo Kekkonen lisää.
