Ja niin ovatkin. Kun kello 10 välitunti Hyllykallion koululla Nurmossa alkaa, luokanopettaja Piirto korjaa vaihtopöydältä talteen hameen ja saapikkaat. Kollega Irma Reinilä nappaa kasan päältä uudet farkut sovitukseen.

Opettajainhuoneen vaihtopiiri sai alkunsa, kun luokanopettaja Virpi Rasku viime syksynä palasi töihin mukanaan lomaostos: vaaleanpunaiset balleriinat. "Ne olivat ihanat, mutta eivät sitten sopineetkaan minulle." Balleriinat kiersivät opettajainhuoneessa ringissä. Ja kävi kuten sadussa: kengät kohtasivat kantajansa.

"Siitä se ajatus sitten lähti. Mitäs, jos joka perjantai tuotaisiin vaihdettavaa tavaraa yhteiseen pöytään. Kaikilla riittää kamaa, jolle ei ole käyttöä, ja josta haluaa päästä eroon", innokkaaksi shoppaajaksi tunnustautuva Sirpa Ala-Louvesniemi kertoo.

Vaihtopöytää on pyöritetty lukukauden ajan. Se on tyhjentynyt joka perjantai. Opettajat tuntevat jo toistensa koot. Ja mieltymykset.

"Minulla on tapana napata kaikki vaaleanpunaiset", Irma Reinilä nauraa.

Raha ei opettajien vaihtopöydässä vaihdeta. "Ei, ei. Ehdottomasti ei. Vaihdoista ei myöskään jää kiitollisuudenvelkaa", Ala- Louvesniemi kertoo vaihtotalouden etiketistä.

Luokanopettaja Anna Niemistö levittää pöydälle tyypillistä vaihdettavaa. "Tässähän tätä." Pussista nousee paikallisen supermarketin -40 prosentin alennuslapulla varustettu paita.

Sopimattomia tai muuten vain käyttöä vaille jääneitä vaatteita, lehtiä ja DVD-levyjä. Sauvasekoitin, vilkkuva frisbee sekä käyttämättömät piilolinssit. Huti- ja heräteostoksia.

Ala-Louvesniemi kertoo huomanneensa, että vaihtorituaali on vaikuttanut omaan ostoskäyttäytymiseen. "Ostan vähemmän uutta kuin ennen. Vaihtamalla saa sen saman tunteen, jota naisena kaipaan. Että pitää aina olla jotakin uutta."

Opettajainhuoneen miehiä tavaran kierrätys ei kiinnosta. Luokanopettaja Heikki Öhmann hörppää sivussa kupin kahvia ja kertoo kadottaneensa hyvän rannekellon.

"Minulla on itse asiassa vahva epäilys siitä, että se oli jonakin perjantaina unohtunut vaihtopöydälle", mies nauraa partoihinsa. Kaksospoikien äiti Elina Hormalainen ei hänkään säilö pieniä tai muuten sopimattomia lasten vaatteita ja harrastusvälineitä komeron pohjalle.

Viisivuotiaitten Aatun ja Eetun kasvutahti on hurja. Äiti hankkiutuu eroon tavarasta paikallisen MLL:n kevät- ja syyskirpputoreilla. "Olemme joutuneet ostamaan kaiken uutena ja kaksin kappalein. Ostan laadukkaita ja kestäviä vaatteita, jotka saa helposti myytyä eteenpäin."

Kauppa käy hyvin, kun myydään äidiltä-äidille -periaatteella. "Ja sopuhintaan. Loput tavarat olen lahjoittanut sukulaisille", Hormalainen kertoo.