"Ihan perusasiat unohtuvat. Jos vaikka pitää soittaa johonkin, niin sehän helposti jää tekemättä (jos ei heti soita). Ja kaupasta jos ilman lappua koettaa lähteä hakemaan jotain tiettyä, niin se tietty jää sinne kauppaan ja kaikkea muuta lähtee mukaan."
"Toisinaan on hiukan noloa kun kysytään esimerkiksi omaa nimeä tai syntymäaikaa, ja saa alkaa tosissaan niitä muistelemaan. Totta kai puhelinnumero näin ollen myös on paha, ja lasten syntymäajat."
"Mulla se imetysdementia alkoi jo raskausaikana: pari kertaa löysin itseni naapuritalosta rappukäytävästä ihmettelemässä, kuinka avain ei sovi oveen, eikä ovikoristekaan näytä tutulta.
"Ei tämä oikeinkirjoitus ota aina luonnistuakseen, milloin on lihakeitosta tullut likaheitto..."
"Helposti unohtuvia asioita on myös auton bensatankin korkin sijainti. On tullut eräskin kerta ajettua auto tankille niin, että bensaletkujen puolelta ei olekaan löytynyt korkkia auton kyljestä. Ja on myös tullut ajettua se auto uusiksi samalle tankille, ja noustua toteamaan, ettei se bensatankin korkki vieläkään ole letkujen puolella..."
"Kerrankin piti palata postilaatikolta kotiovelle tarkistamaan, mikä mahtaa olla asuntomme numero, jotta osaan hakea postin oikeasta laatikosta."
"Useammin kuin kerran olen palannut asioilta autolle huomatakseni, että autonavaimet ovat jääneet virtalukkoon ja todennäköisesti myös parkkikiekko on pyöräytetty tuntia tai kahta aikaisempaan tai myöhempään."
"Ruokaa laittaessa ja leipoessa voi tapahtua myös sitä sun tätä. Laitoinkohan jo munia, joko lisäsin suolaa...pullat ovat pellillä, mitäs sitten piti tehdä? Myös minä olen ronklannut avaimia oveemme, vain todetakseni, että vielä yksi kerros ylöspäin, niin voisi saada oven paremmin auki."
"Joskus ajatus katkeaa kesken keskustelun niin, ettei yhtäkkiä ole aavistustakaan, mitä oli seuraavaksi sanomassa."
"Itse olen huolissani siitä, että tuo imetysdementia on omalla kohdallani ehtinyt jo kroonistua. En ole nimittäin imettänyt enää 8 kuukauteen. Yhä edelleen etsin avaimia mitä kummallisimmista paikoista. Saatan olla laittamassa leikkelepakettia reppuun ja rahapussia jääkaappiin. Itse töihin lähtiessä pakkasin työkassiin ensimmäisenä ne oleellisimmat, eli vaipan ja peppupyyhkeen. Varatuttiakin kannan taskussa, eihän sitä koskaan tiedä milloin tutin tarve iskee - olenpa kauppareissulla itsekseni tai en."
"Ainakin se, että kun on laittamassa pyykkejä koneeseen tai kuivumaan ja sitten pitää käydäkin hetki jossakin muualla ja sitten huomaatkin ehkä pitkänkin ajan päästä että kas vain, minähän olinkin laittamassa pyykkejä."
"Puhelin on kovin hukkaan meneväinen kampe. Ensimmäisen lapsen vauva-aikana meillä oli vielä lankapuhelin, eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun sillä piti omaan puhelimeen soittaa, että se löytyi äänen perusteella. Nyt kun seinäpuhelinta ei enää ole, onkin ollut haastavampaa löytää se kännykkä."
"Minusta tuntuu että olen aina yhtä hatarapäinen... mutta toisaalta 4,5 vuotta raskaana tai imettänyt, kukapa sen ajan taakse muistaakaan. Muistilappuja, muistilappuja, paras on kirjoittaa ylös kaikki mitä aikoo vaikkapa päivän aikana tehdä, puhumattakaan kauppa-asioista".
"Iltapäivällä sitä huomaa että itse on sen päivän elänyt pelkän kahvin voimalla. Ei tarvitse ihmetellä, jos on vähän pahalla tuulella iltapäivästä kun isäntä tulee kotiin."
"Imetysaikana, varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen, tulee ihan järjetön määrä kirjoitusvirheitä. Mutta onpahan eräänkin kerran saanut nauraa maha kippurassa kun on esim. lehteä lukiessa lukenut jonkin otsakkeen monta kertaa väärin."
"Oma syöminen unohtuu myös usein, toisinaan saattaa tajuta kolmen aikaan päivällä, ettei ole itse muistanut syödä mitään vaikka on muksut ruokkinut. Että kas kummaa, jos on jotenkin väsynyt ja hutera olo."
