Syö­vät­kö väärät arviot koko suur­pe­to­po­li­tii­kan us­kot­ta­vuu­den?

Kukaan ei tiedä tarkasti, montako karhua, sutta tai ilvestä Suomessa on. Tosiasia kuitenkin on, että tähän asti kaikki viralliset arviot suurpetojen määristä ovat parhaimmillaankin olleet hyvin epätarkkoja, kirjoittaa Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro.

Viralliset arviot suurpetojen määristä ovat parhaimmillaankin olleet hyvin epätarkkoja, kirjoittaa Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro.
Viralliset arviot suurpetojen määristä ovat parhaimmillaankin olleet hyvin epätarkkoja, kirjoittaa Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro.
Kuva: Mauri Ratilainen

Kukaan ei tiedä tarkasti, montako karhua, sutta tai ilvestä Suomessa on. Tosiasia kuitenkin on, että tähän asti kaikki viralliset arviot suurpetojen määristä ovat parhaimmillaankin olleet hyvin epätarkkoja, kirjoittaa Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro Sunnuntai-liitteen puheenvuorossaan.

Suurpetojen määriä arvioi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, ja arviot perustuvat laitoksen omiin ja suurpetoyhdysmiesten lähettämiin tietoihin. Suurpetoyhdysmiehet ovat metsästäjiä, joilla on asiantuntemusta omalla alueellaan.

Arviointimetelmät ovat kuitenkin Kontron mukaan epätarkkoja, ja se aiheuttaa hankausta metsästäjien ja tutkijoiden välillä. Monet suurpetoyhdysmiehetkin ovat sitä mieltä, ettei heidän havaintojaan aina oteta todesta.

"Esimerkiksi Suomen ja Venäjän rajalla elävistä susista laskelmaan otetaan joka toinen. Tämä luonnollisesti pienentää kokonaisarviota, koska puolet näistä susista jätetään laskematta."

Hyvä esimerkki väärästä arviosta on Kontron mukaan myös ilves, jonka vähimmäiskanta-arvio pomppasi vuosien 2007 ja 2008 välillä 1340 yksilöstä peräti 1905 yksilöön.

"Ilveskanta ei voi kasvaa biologisesti yli 40 prosenttia vuodessa, sen ymmärtää jokainen. Kysymys ei ollutkaan kannan kasvusta vaan siitä, että alun pitäen arvio oli ollut väärä. Todennäköisesti myös nykyinen arvio on edelleen alakantissa."

Epävarmat arviot eivät Kontron mukaan ole suomalainen ilmiö. Hänen mielestään RKTL on vähintään yhtä hyvä laitos kuin muiden maiden laitokset, mutta arviointimenetelmissä yleensäkin on parantamisen varaa.

"Suurpetojen määrän lisääntyminen on tosiasia. Kun viralliset luvut laahaavat jäljessä systeemin takia, ei ole ihme, että koko politiikan uskottavuus on koetuksella."

Kontro kirjoittaa, että suurpetoja pitää sekä suojella että säädellä, eikä Suomea voi syyttää ainakaan suojeluhalun puutteesta: mikään toinen maa ei suojele petojaan yhtä paljon.

"Paras säätelymenetelmä on metsästys. Oikein hoidettu metsästys pitää yllä myös petojen luonnollisen pelon ihmistä kohtaan ja ehkäisee petovahinkoja."

Mitä mieltä olet Kontron ajatuksista?

Lue lisää 31.7. ilmestyvästä Sunnuntai-liitteestä.

Ilmoita asiavirheestä