Rikoskomisario Hannu Turusen viimeisin kemiläinen väkivaltajuttu on heinäkuun alulta. Kolme humalaista miestä päättää Takajärvellä lähteä kouluttamaan neljättä päissään olevaa kaveria. Kurmuutus karkaa käsistä, ja juttua käsitellään nyt tapon yrityksenä. Vangitut ovat poliisille tuttuja muista aikaisemmista rötöksistä.
Tämä on kemiläisen väkivallan tyyppitapaus. Ryyppyporukassa tulee riitaa jostakin, vanhat kaunat alkavat hiertää, päässä naksahtaa, ja joku tuikkaa toisen hengiltä. Väkivallan kynnystä alentava huuruinen ilmapiiri, puukko, ampuma-ase tai astalo ovat vaarallinen yhdistelmä.
Väkivalta ei
ole raaistunut
Turunen on joutunut todistamaan tämän satoja kertoja 36 vuotta kestäneellä poliisin urallaan. "Yhdeksisenkymmentä prosenttia väkivaltarikoksista tehdään alkoholin, huumeiden, lääkeaineiden tai niiden yhdistelmien alaisena. Pahoinpitelyt kasautuvat joillekin porukoille tai henkilöille. Jossain vaiheessa lasi tulee täyteen, ja he lähtevät istumaan", hän kiteyttää.
Peräpohjolan poliisilaitoksen komisario myöntää, että Kemi on perinteisesti väkivaltainen kaupunki. Perinteistä on myös sen luonne, jossa on kaikki suomalaisen väkivallan piirteet. Väkivallan silmittömät purkaukset ovat säilyneet samanlaisena viimeiset vuosikymmenet. Suunnitellut verityöt, kuten murhat, ovat harvinaisia.
Tiedotusvälineistä voisi päätellä, että väkivalta on saanut yhä raaempia muotoja, mutta Turunen ei tätä allekirjoita. Ehkä media vain kertoo niistä yksityiskohtaisemmin.
"Suurin osa väkivallan tekijöistä on syrjäytyneitä, joille on kasaantunut monenlaisia ongelmia. Usein he ovat kokeneet väkivaltaa myös lapsuudessaan. Se jättää jälkensä", Turunen pohtii. Toisen polven poliisimies on nähnyt väkivaltaisen kierteen periytyvän sukupolvelta toiselle.
"Poliisilla on siihen hirveän pienet keinot vaikuttaa, ja järjestelmäkin on monesti voimaton."
Eikä rikoskierteen katkaiseminen onnistu helposti. "Erittäin harvoin joku pääsee kuiville, yleensä se tapahtuu uskoon tulon tai elämänkumppanin löytymisen myötä. Kun joku kaveri vapautuu vankilasta, voi vain arvailla, milloin häntä esitetään uudelleen vangittavaksi. Joskus tähän todellisuuteen pakostakin säpsähtää. Väkivaltarikollisuuden kärsijöitä on paljon."
Kemistä puhutaan, että siellä saa helposti lättyyn, mutta valtaosa kaupunkilaisista ei ole törmännyt koskaan väkivaltaan.
Turvallisuustutkimusten mukaan ihmiset pitävät Kemiä aika turvallisena asuinpaikkana. Väkivallan maailma ja tavallisten ihmisten arki kohtaavat vain satunnaisesti.
"Kemissä käydään tuntemattoman kimppuun harvoin", Turunen tietää.
Jutturuuhka kasvaa
Peräpohjolassa
Kemi on Lapissa rikostilastojen ylivoimainen ykkönen, ja tilastot ovat huonontuneet joitakin vuosia. Rikoslakirikoksia, liikennerikokset pois lukien, Kemissä on tuplasti enemmän kuin läänissä keskimäärin.
Väkivaltarikoksia on neljä kertaa enemmän kuin lähinaapureissa Simossa ja Keminmaassa. Joinakin vuosina väkivaltapiikit nostavat Kemiä entistä ikävämpään valoon. Vuonna 2001 oli useampi henkirikos ja tänäkin vuonna on Turusen pöydälle tullut aika paljon vakavia juttuja.
"Puolen vuoden aikana väkivaltarikosten määrä Kemissä on noussut reilulla viidenneksellä viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Torniossa taas on ollut laskua noin 16 prosenttiyksikköä", Turunen kertoo.
Peräpohjolan poliisilaitoksen seitsemän kuukautta kestäneellä toimikaudella on päivittäistutkimukseen tullut "hirvittävä määrä" juttuja. Tähän mennessä kymmenelle tutkijalle on vyörynyt perattavaa noin 1 900 jutun verran.
