Maatalouden tuottavuus on parantunut Suomessakin ruoan hintojen noustessa. Se tuntuu varsinkin viljan viljelyssä. Tämän ei pidä antaa vääristää tuotantorakennetta.
Ruoan maailmanmarkkinahintojen nousun syyksi mainitaan useimmiten peltoviljelyn tuotteiden käyttö biopolttoaineen raaka-aineena. Se onkin yksi ja ehkäpä tärkein näkyvä syy, mutta ei suinkaan ainoa.
Keskustelussa unohtuu kovin usein varsinkin Aasian maiden voimakkaan talouskasvun vaikutus. Monessa väkirikkaassa maassa tulotason nousu on muuttanut ihmisten ruokailutottumuksia. Syöminen monipuolistuu eikä ostoskoriin poimita enää pelkästään oman alueen tuotteita.
Vaurastuvissa maissa on alettu jakaa kansalaisille ravintovalistustakin samaan tapaan kuin länsimaissa on jo pitkään menetelty. Niinpä muun muassa Kiinassa kerrotaan kansalaisille, että lapsille on viisasta antaa juotavaksi joka päivä maitoa vähintään puoli litraa. Se on kasvattanut osaltaan maitojauheen kysyntää.
Muutkin maitotuotteet, esimerkiksi voi, käyvät maailmanmarkkinoilla kaupaksi tavalla, josta ei olisi osattu uneksiakaan takavuosina. Silloin Suomessakin puhuttiin kielteisessä sävyssä voivuorista. Niistä vuorista ei enää ole tietoakaan. Suomessa voin käyttöä jo kartetaan terveyssyihin perustellusti vedoten, mutta kaikkialla maailmassa terveysvalistuksessa ei olla vielä näin pitkällä.
Viljan tuottajahinta on kuitenkin noussut huomattavasti rajummin kuin lypsykarjatilallisten maidosta saama korvaus. Viljan viljelyn tuotto onkin parantunut tahtiin, jollaista ei ole koettu Suomessa eikä muuallakaan maailmassa vuosikymmeniin.
Etenkin maissin käyttö bioetanolin valmistuksessa on nostanut myös muiden viljalajikkeiden kysyntää. Viime syksynä hinnoissa nähtiinkin erittäin raju hintapiikki. Vaikka tilanne onkin tasaantunut sen jälkeen jonkin verran, vilja on edelleen roimasti arvokkaampaa kuin vielä pari vuotta sitten.
Muutos rasittaa myös niitä karjatilallisia, jotka joutuvat ostamaan osan rehuista. Tuotannon kate hupenee. Kiinnostus maidontuotantoon onkin vähenemässä ja into viljellä viljaa kasvussa. Tämä näkyy jo uutisina maito- ja juustopulasta. Tuotannon rakenne ei sentään Suomessa ole vielä vääristynyt kovin pahasti, mutta päättäjien on syytä tiedostaa, että muutos voi jossakin uhata jopa huoltovarmuutta.
EU:n tasolla hintojen kohoaminen koetaan myönteisenä. Kun maatalous tuottaa entistä paremmin, tukeen kuluu merkittävästi vähemmän euroja. On jopa ennakoitu, että maatalous voidaan muuttaa tyystin markkinapohjaiseksi ja unohtaa elinkeinon tukeminen. Aivan siinä tilanteessa ei vielä olla, mutta nykysuuntauksen jatkuessa niinkin voi käydä.
Kuten Kalevassa kerrottiin tällä viikolla, varsinkin Etelä-Suomessa viljan hintojen muutos on nostanut rajusti myös peltomaan hintaa. Pohjoisessa kehitys on ollut ainakin toistaiseksi maltillisempaa, mutta peltomaan arvo on kohonnut täälläkin jossakin määrin.
Jo nyt kaikilla tahoilla sentään oivalletaan, että Suomen pellot kannattaa pitää tuotantokunnossa. Ilmastonmuutoskin saattaa pienentää maailman viljelykelpoisia alueita. Aavikoituminen ja maaperän suolaantuminen ovat muutenkin vähentäneet kasvinviljelylle suotuisaa peltoalaa.
Suomalaiset voivat vastata melko pieneltä osin maapallon väestön ruokahuollosta, mutta tuotantoa on oltava vähintään oman maan väestön kulutuksen verran. Viljelyn ensisijaisena lähtökohtana täytyisi kaikkialla muuallakin olla ruoan tuottaminen. Energian tarve pitää ratkaista muilla keinoilla.