Talouspolitiikka on yhä enemmän tunteita ja psykologiaa kuin numerosarjoja ja ennusteita, mutta moderni elämä ja talous näyttävät olevan ennen kaikkea yllätyksiä. Uusimpien yllätysten edessä taloustiedekin näyttää olevan ymmällään. Amerikassa syntyneen mielikuvitustalouden traagiset seuraukset koko maailmantalouteen ovat olleet suuri yllätysten sarja.
Luonnonmullistuksia kuten tulivuorenpurkauksia ei moderni ihminen ole ottanut huomioon ehkä lainkaan. Islanti opettaa luonnon arvaamattomuuden. Vielä ei ole tiedossa, mitä kaikkea Islannissa tapahtunut tulivuorenpurkaus merkitsee Euroopan horjuvalle taloudelle. Luulen, että ainakin vihreä kasvu saa konkretiaa ja vauhtia: rautatieliikenne kokee renessanssin Euroopassa.
Bill Clinton voitti USA:n presidentinvaalit vuonna 1992 haastamalla istuvan presidentin George H.W. Bushin talouspolitiikassa. Hän hyökkäsi kansainvälisessä politiikassa kunnostautunutta isä-Bushia vastaan sanomalla: "It´s the economy, stupid", eli kysymys on taloudesta, tyhmyri.
Mistä taloudessa on sitten kysymys? Ei ainakaan erehtymättöminä pidetyistä matemaattisista kaavioista, numerosarjoista ja ennusteista. Olisikohan sittenkin kysymys arvaamattomuudesta: luonnosta ja ihmisestä?
Financial Times kertoi jokin aika sitten pidetystä, Open Societyn perustajan George Sorosin rahoittamasta korkeatasoisesta taloustieteilijöiden seminaarista, jossa aiheena oli talouden psykologia. Seminaari päätyi tulokseen, että taloudessa psykologia on tärkeämpi kuin numerot.
It´s the human being, stupid! Kysymys on siis ihmisestä, taloustieteen ja politiikan typerykset! Kysymys on myös yllätyksistä. Olisiko Oulun yliopistoon perustettava talouspsykologian tai yllätysten taloustieteen oppituoli?
Talouden psykologiassa tärkeintä on luottamus. Suomessa puhutaan konsensuksesta, jolla tarkoitetaan hallituksen ja työmarkkinaosapuolten yhteistyötä. Todellinen luottamus menee kuitenkin syvemmälle. Ei ainoastaan investoijien luottamus ole tärkeää vaan myös työntekijöiden, eläkkeellä olevien ja työttömien luottamus. Luottamuksessa on kysymys yhteiskunnallisesta eheydestä, jota rakennetaan sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös.
Luottamusta pidetäänkin tänään talouden huippuasiantuntijoiden keskuudessa avainasiana. Kriisistä selviytymisen avainkysymys onkin, miten rakennetaan uusi luottamus esimerkiksi pankkijärjestelmään ja poliittiseen päätöstentekoon.
Suomi ja Ruotsi otetaan usein esille kansainvälisissä seminaareissa esimerkkeinä kriiseistä selviytymisestä. "Nordic Model" on esimerkki poliittisen järjestelmän toimivuudesta kriisin aikana. Erityisesti Suomi on nostettu jalustalle. Olihan Suomi 90-luvulla Kreikka, eli pahassa työttömyys- ja velkakierteessä. Yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa ja kansalaisten tietoisuus velka- ja työttömyyskierteen katkaisemisen välttämättömyydestä pelasti Suomen kansainvälisten rahoittajien armoilta.
Luottamusta euroalueella nakertaa tällä hetkellä erityisesti työttömyyskriisi. Kasvava nuorisotyöttömyys on äärettömän vaarallinen ilmiö, jonka edessä ei saa alistua. Kriisi iski ensimmäiseksi nuoriin. Seuraavaksi vaikeuksiin joutuivat periteiset miesalat kuten rakennusala ja nyt vuorossa ovat naiset. Pian veisataan vanhaa virttä, kuinka naisen paikka on kotona. Japanissa naiset jo hakeutuvat joukolla kotirouviksi.
Kun velkaongelmissa painivat Euroopan maat ryhtyvät todenteolla tasapainottamaan budjettejaan, kohteena on julkinen sektori, jossa työskentelevät naiset.
Lisääkö kansantalouksien velkaantuminen epäluottamusta? Ei välttämättä. Velka voi olla myös fiksua velkaa, joka muokkaa maaperää uudelle kasvulle. Investoiminen inhimillisiin voimavaroihin voidaan tehdä vaikka velkaa kasvattamalla. Tällä tarkoitan panostuksia koulutukseen, tutkimukseen, innovaatioihin ja yrittäjyyteen. Myös toimenpiteet köyhyyden vähentämiseksi ovat niin sanottuja tuottavia investointeja, sillä eurooppalaisen mallin keskeinen idea on yhteiskunnallisen eheyden vaaliminen. Fiksua velkaa ei kannata pelätä eikä sillä ole syytä myöskään pelotella.
Velalla ei voi kuitenkaan loputtomiin elvyttää, ei edes fiksulla velalla. Euroopan kansantaloudet eivät voi velkaantua enempää eikä inflaatiota voi eikä saa huutaa avuksi. Nyt on kaikki energia kohdistettava kasvun aikaansaamiseen. Se on ainoa tapa hoitaa velkaa ilman inflaatio-deflaatio kierrettä.
Euroopan parlamentti käsittelee parhaillaan EU2020 asiakirjaa ja komission työohjelmaa. EU2020 strategiaan on yritetty koota kaikki se viisaus, jolla Eurooppa aiotaan nostaa kriisistä jaloilleen.
Asiakirja on kunnianhimoton. Erityisen kummallista on, että EU2020 ohjelman suurimmiksi kiistakysymyksiksi nousivat koulutus ja köyhyyden vähentäminen, vaikka kaikissa EU:n ohjelmissa painotetaan koulutusta ja köyhyyden vähentämistä. Suomen panos EU2020 strategiaan on korostaa tuottavuuden parantamisen merkitystä. Se on oikein, sillä tuottavuus on modernin talouden harvoja työkaluja saada aikaan kasvua ja työllisyyttä, mutta valitettavasti siitä on ainakin Suomessa tehty irtisanomisperuste. Kuka vastaa tuottavuuden saamasta kehnosta maineesta?
Talouskriisi on opettanut, että politiikalla on merkitystä. Poliitikot eivät luo Nokiaa tai Googlea eivätkä muitakaan yrityksiä, mutta poliitikot voivat luoda edellytyksiä uusien yritysten syntymiselle sekä kansalaisten selviytymiselle vaikeistakin kriiseistä.
Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko (sd.).