Suomessa 1980-luvun loppupuolella käytössä olleet metsätaloustoimet aiheuttivat vuosittain suuret taloudelliset vesistöhaitat, arvioi maatalous- ja metsätieteiden maisteri Jukka Matero Joensuun yliopistossa perjantaina tarkastetussa väitöskirjassaan.
Matero laski tutkimuksessaan vahingot vielä vanhassa valuutassa ja arvioi ne vuodessa kymmeniksi miljooniksi markoiksi.
Haitta-arvioon sisältyy Länsi-Suomessa toteutettujen tulvasuojeluhankkeiden lisäkustannuksia, kesämökkien virkistyskäytön laskua, virkistyskalastajien kokemia haittoja sekä vesistöissä elävien eliölajien uhanalaistumisesta koituneita haittoja.
Toisaalta Pohjois-Suomen laajamittaisista ojituksista aiheutuneet virtaamamuutokset lisäsivät vesivoimatuotannon vuotuista arvoa.
Materon käyttämien simulointilaskelmien mukaan metsätaloustoimien aiheuttaman vesistöjen kokonaisfosforikuormituksen vähentäminen kannattaa aloittaa rajoittamalla hakkuita ja maanmuokkausta kapeilla metsärantojen suojavyöhykkeillä.
Fosforikuormitusta voidaan haluttaessa vähentää myös luopumalla kunnostusojituksista ja leventämällä rantojen suojavyöhykkeitä.
Tutkimus osoitti, että kunnostusojitusten yhteydessä kaivettavien lietekuoppien, laskeutusaltaiden tai pintavalutuskenttien kustannustehokkuus jäi muihin fosforikuormituksen vähentämiskeinoihin verrattuna heikoksi.
Rantojen suojavyöhykkeiden hakkuurajoituksilla oli vesistökuormituksen vähenemisen ohella muitakin myönteisiä vaikutuksia.
"Näiden hyötyjen huomioon ottaminen parantaa rantojen hakkuurajoitusten yhteiskunnallista kannattavuutta kunnostusojituksen vesiensuojelutoimiin verrattuna", Matero arvioi.