Koko maailman silmät kohdistuvat perjantaina jälleen YK:n Irak-asetarkastajien johtajaan, Hans Blixiin. Blixin on määrä esitellä asetarkastajien tuore Irak-raportti YK:n turvallisuusneuvostolle. Blix itse sanoo, ettei hän ota asiasta paineita.
Blixin normaali päivä New Yorkissa alkaa aamulla kello seitsemän radiouutisilla. Aivan YK:n toimitalon läheisyydessä sijaitsevassa asunnossaan 74-vuotias ruotsalainen lukaisee myös päivän New York Timesin ennen kuin juttelee puhelimessa Ruotsissa asuvan vaimonsa kanssa.
Sen jälkeen Blix kävelee toimistoonsa YK:n toimitaloon. Asetarkastajien johtaja tekee pitkää päivää, sillä yleensä hän viipyy työpaikalla aina iltaseitsemään saakka. Työt jatkuvat monesti vielä tämänkin jälkeen kotona keskeytyen ainoastaan ruuanlaiton tai kahden pojan kanssa käytävien puhelinkeskustelujen ajaksi.
Irakin yhteistyö asetarkastajien kanssa on Blixin mukaan hieman parantunut:
"On edelleen niin, että sen mitä Irak nyt on tehnyt, se olisi voinut tehdä aikaisemminkin. Mutta viime maanantain jälkeen he ovat tehneet melko paljon, ja sekin on tietysti otettava huomioon", Blix pohtii.
"Ihmiset haluaisivat, että minä näyttäisin joko punaista tai vihreää valoa. Mutta niin se ei käy. Päätöksethän tekee turvallisuusneuvosto."
Turvaneuvostolle
pitkä lista
Blix sanoo aikovansa perjantaina esittää turvallisuusneuvostolle listan ratkaisemattomista aseriisuntakysymistä.
"Olemme koonneet yhteen 29 kysymysryhmää. Ne käsittelevät erilaisia aiheita, mutta tärkeimmät koskevat pernaruttoa, VX-hermokaasua ja ohjuksia. Mutta olemme kiinnostuneita myös monista muista kemiallisista ja biologisista aineista", Blix luettelee.
Blix korostaa myös, ettei ole hänen asiansa pohtia sitä, onko hyökkäys Irakiin oikeutettu juuri nyt.
"Selvää kuitenkin on, että koko kansainvälinen yhteisö on epäonnistunut, jos aseriisunta ei saada tehtyä ja todennettua tarkastuksin", Blix huokaa.
Blixin mukaan Irak tekee tällä hetkellä melko hyvin yhteistyötä asetarkastajien kanssa.
"Ohjusten tuhoamisessa yhteistyö on sujunut melko hyvin. Se on myös varmasti irakilaisille vaikein pala nieltäväksi, mutta samalla he ovat tietoisia siitä, että juuri näin he voivat parhaiten osoittaa maailmalle yhteistyöhalunsa."