Mieleenpainuvinta englantilaisissa puutarhoissa on lajien runsaus. Niinpä väriloisto tai -harmonia onkin monessa puutarhassa todella silmiä hivelevää.
Toki maisemapuutarhojakin löytyy. Esimerkiksi Sussexissa sijaitsevassa Stowessa käytetään laajoja (muokattuja) laaksoja ja lampia sekä monikerroksisia puu- ja pensasalueita. Väreillä tai pienillä yksityiskohdilla ei niinkään koreilla.
Stowessa on myös monia kauniita niin sanottuja kulissirakennelmia, monumentteja, joita entiset omistajat pystyttivät aikoinaan kuka minkäkin kuninkaallisen vierailijan tuloa kunnioittaakseen. Joten varsinkin historiasta ja puutarhahistoriasta kiinnostuneille Stowe on oiva käyntikohde.
Silmiinpistävää ja perin englantilaista on hoidetuissa vanhoissa ja uusissa puutarhoissa vieläkin perinteisen kanttauksen käyttäminen perenna-alueiden rajauksessa. Historiallisesti merkittävissä kohteissa sen toki ymmärtää.
Suomalaisista nykypihoista poiketen näkee paljon leikattuja pensasaitoja. Lähinnä erilaisia havuja ja puksipuuta on käytetty todella runsaasti aivan uusissakin kohteissa - eikä vain rajaamaan piha naapureista, vaan erottamaan pihan eri osa-alueita.
Suomessakin voitaisiin kaupunkipihojen yhä pienentyessä palata takaisin leikattaviin pensasaitoihin ja käyttää suuremmilla pihoilla eläviä aitoja pihan eri toimintojen rajauksiin. Käyttämällä perinteisesti leikattavien lajien lisäksi esimerkiksi eri korkuisia pensasangervoja, eri kuusilajeja, mäntyjä, tuijia tai vaikkapa varjossa viihtyvää japaninmarjakuusta (menestyy jopa Oulun korkeudella saakka) saa pihaan helposti lisää tausta- ja rajauskasveja. Monet pensaat sietävät hyvinkin paljon leikkuuta, mutta kukinta täytyy tällöin yleensä unohtaa.
Englannissa myös tiilimuuria käytetään paljon antamassa lämmintä seinustaa köynnöksille ja ruusuille tai rajaamassa näkymiä. Tiilimuurien pohjatyöt meidän ilmastossamme toki jouduttaisiin tekemään roudan takia paremmin, mutta niiden käyttöä ei kannata unohtaa.
Perennojen ja pensaiden runsas lajimäärä takaavat brittien pihoilla valtavan, jatkuvan kukinnan, ja värit, joita yhä useampi pihoilleen nykyisin kaipailee. Rauhoittavan lehtimassan ansiosta ei tunnelma silti ole sekava.
Moni puutarhuri haikailee myös rikkaruohottomuudesta. Englantilaisissakin puutarhoissa toki kitkettävää riittää, mutta työtä aiheuttavat lähinnä perennojen siementaimet tai jo ylitiheiksi päässeet kasvustot. Eli perinteiset rikkakasvit eivät enää tiiviissä istutuksissa paljoa vaivaa, paitsi kantattava nurmen reuna...
Tyypillisimmin massoina käytettyjä perennoja englantilaispuutarhoissa ovat eri akileijat, kurjenpolvet, iirikset sekä pionit. Myös unikot, sormustinkukat ja salkoruusut ovat laajalti esillä.
Monessa kohteessa on pieni tai valtava taimimyymälä. Muovikassit täyttyvät perennoista kummasti, kun jotakin kokeilun arvoista ja Suomessa vähän harvinaisempaa tai kokeilematonta lajiketta löytyy. Tappajaetanan ja tuholaisten pelossa ja lastia keventääksemme jätämme mullat pois. Taimet matkaavat kotimaahan käsimatkatavarana juuret käärittyinä märkään talouspaperiin. Wisley Gardensissa mullanpoistoon annetaan meille jopa työtilaa ja apuakin saa.
Taimet ovat Englannissa hiukan kalliimpia kuin Suomessa, mutta toisaalta ruukkukokokin on isompi. Moni ostotaimi päätyy jo siksi kotimaassaan jakamisen kohteeksi ja siten useammalle tarhurille Suomessa kokeiluun. Omaan matkakassiini tarttuu muun muassa esikko (Primula bulleyana), limenkeltainen niittyleinikki ja kärsämölajike, muutama lajike hopeatäpläpeippejä, marunoita ja pari lajiketta sauramoita sekä kirjavalehtinen raunioyrtti. Ruohovartisten kasvien tuonti ei tuota mitään ongelmia tullissa saatikka koneessa.
