Kansainvälisen olympiakomitean keskiviikkona Singaporessa tekemä päätös vuoden 2012 olympiaisännyydestä oli poikkeuksellisen dramaattinen. Ensinnäkin selvänä suosikkina pidetty Pariisi hävisi kisan etukäteen heikompana pidetylle ehdokkaalle Lontoolle. Toiseksi olympiakomitean äänestys oli tavattoman tiukka. Lontoo voitti luvuin 54-50.
Vaikka kakkossuosikki on KOK:ssa ennenkin päihittänyt ykkösenä pidetyn ehdokkaan, voi päätöstä sanoa yllätykseksi myös olympialaisten historiaa ajatellen. Lontoossa kisat on pidetty viimeksi 1948, Pariisissa 1924. Näytti siltä, että Pariisille olisi kuulunut vuoro ennen Lontoota. Toisin kuitenkin kävi, eikä Pariisi saanut hyvitystä siitäkään, että se hävisi vuoden 1992 isännyystaiston Barcelonalle ja vuoden 2008 kisat Pekingille.
Ei ole syytä epäillä, etteikö Pariisi olisi kyennyt vuoden 2012 kisoja kunnialla järjestämään siinä kuin Lontookin. Pariisi sai jopa KOK:n arviointikomissiolta etukäteen paremmat pisteet kuin Lontoo. Britannian pääkaupungin voittoon vaikutti nyt luultavasti usea yksittäinen syy.
Lontoo pystyi hankkimaan ratkaisevat äänensä ilmeisesti taitavalla viime viikkojen lobbauksella sekä toimivalla suunnitelmalla kisojen toteutuksesta. Jo ennen valintaa britit suitsuttivat kaksinkertaisen olympiavoittajansa Sebastian Coen väsymätöntä ja taitavaa työtä maaperän muokkauksessa. Näyttävää työtä Lontoon puolesta teki myös pääministeri Tony Blair. Hän vieraili KOK:n kokouspaikalla Singaporessa, vaikka johtavien teollisuusmaiden G8-kokous painoi kotimaassa samaan aikaan päälle. Blair oli myös viiden hakijamaan päämiehistä ainoa, joka oli mukana Ateenan kisoissa viime kesänä - oli se sitten aitoa tai laskelmoitua olympiahenkeä.
Lontoo myös esitti kunnianhimoisen suunnitelman uudesta olympiapuistosta, joka kestäisi yli sukupolvien ja joka nostaisi samalla alakuloisen Stratfordin kaupunginosan kerralla kukoistukseen. Tällaisen "sosiaalisen ulottuvuuden" korostus ilmeisesti puri, kun käytännössä kaikki hakijat samalla tapaa korostivat hankkeidensa ympäristöystävällisyyttä.
KOK:n päätöksen jälkeen Ranskan presidentillä Jacques Chiracilla menee entistä huonommin. Ensin hänen arvovaltansa sai lommon Ranskan EU-kansanäänestyksessä toukokuun lopulla, sitten hän ei saanut tahtoaan läpi EU:n huippukokouksessa, ja nyt häntä nöyryytettiin Ranskan ja Pariisin häviöllä Lontoolle ja Britannialle, joka on Chiracin sietokykyä muutenkin viime viikkoina koetellut.
paakirjoitus@kaleva.fi