Kymmenentuhatta nimikettä etsii uutta kotia. Oulun kaupunginkirjasto ei enää niitä tarvitse.
Hansikaskädet ovat päiviä siirrelleet sen tuhatta nidettä. Lyöneet vähintään kolmelle sivulle leiman: poistettu Oulun kaupunginkirjaston kokoelmasta.
Ja kuitenkin kirjastoammattilaiset ovat kirjojen rakastajia. Että miten he raatsivat.
Joskus homma hoituu surutta. Joskus on pakko pihistää, mikä tarkoittaa kokoelmapalveluista vastaavan erikoiskirjastonhoitajan Anneli Kalajoen ja tietopalvelun palvelupäällikön Raili Sihvosen suulla, että työhuoneen nurkat on täynnä pahvilaatikoittain "aarteita".
"Sitten kun niitä 'aarteita' on 5-10 vuotta pyörittänyt, niin sitten tulee jonkun kohdalla ryhdistäytyneeksi. No joo, poistoon." Keräilyharvinaisuuksia ei myydä.
Omena putoaa puusta
Kasaamansa "perheen arkipäivä" -opaskirjapinon takaa Raili Sihvonen luettelee: "Taskulaskimen käyttöopas vuodelta 1978 on jo täysin historiaa. Matkaratto, puuhaa ja päänvaivaa nuorille takapenkkiläisille pitkän automatkan ajassa. Kirstin herkkuohjeet, ihana keittokirja 70-luvun arkiruokaa. Minäpä ompelen itse 50-luvulta. Omenanviljely opas 1946."
Lepaan puutarhaopiston lehtorin Väinö Lehtosen Omenanviljely paljastuu niin sanotusti täysin korkkaamattomaksi kirjaksi. Niteen sivuja ei ole leikattu auki. V-merkinnällä varustus kertoo teoksen varastossa makaamisesta hankintavuodesta 1947 alkaen.
Mitäs vikaa siis omenanviljelyssä?
Ehkä teosta on ollut useampia kappaleita. "Nykyisin kyllä puutarha-alan kirjat kiinnostavat."
Anneli Kalajoki arvelee, että ehkei kuutisenkymmentä vuotta sitten niin haettu tämänsorttista tietämystä nimenomaan kirjastosta: "Erilaisten liittojen, viljelijöitten omien järjestöjen kautta liikuteltiin tietoa, samoin kuin kirjeitse, aikakauslehtien välityksellä, neuvontatilaisuuksissa. Ja minkä nimisiä ne konsultit taas siihen aikaan olivatkaan, jotka kävivät opastamassa. Eikä omenanviljely Oulun seudulla välttämättä ilmastosta johtuen ole ollut ensisijaista, siksikin kirja on voinut jäädä kirja korkkaamatta."
Ja kuka oli kirjastonjohtajana, kuka teki kirjahankinnat 1947?
"Samuli Pakkala, mutta hän harrasti enemmänkin hengenviljelyä. Hänhän kartoitti meidän taiteeseen ja humanistiseen liittyvän kirjallisuuden kokoelmaa ja hankki sitä. Keräsi kokoelmiin paljon tieteellisiä julkaisuja, siihen aikaan kun ei ollut yliopiston kirjastoa Oulussa. Nimenomaan Pakkala piti huolen, että tietokirjallisuutta hankittiin Pohjois-Suomen tarpeita varten."
Ankara pakkaskausi kolmena perättäisenä talvena 1939-1942 aiheutti arvaamattomia vaurioita maamme elpyvälle omenaviljelylle, tämän saattaa lukea liki 300-sivuisen oppaan alkajaisiksi. Herkullisen näköiset omenakuvat on tallennettu sodan jälkeen kesällä 1945.
Lajikeluetteloa: Åkerö, Melba, Louhisaaren ananas, Mustialan isovenäläinen, Tsaarin kilpi, Paasikiven talvi...
Haapasaaren peruja
Kalliita keräilyharvinaisuuksia ei myydä, vakuuttaa Anneli Kalajoki: "Ne kyllä pidetään ittellä tai yritetään löytää joku kirjasto." Tai sitten joku muu ratkaisu. Niinpä ei ihan samalla hyllyllä "metritavaran" kanssa poistomyynnissä seiso kirjapari vuodelta 1897:kään.
Nämä Nansenit on suomentanut Teuvo Pakkala. Otavan kustantamat teosten painatus on tapahtunut Weilin & Göösillä.
Pohjan pimeillä perillä. Norjalainen napaseuturetki 1893-1896 kaksiosaisen teoksen keralla taitetaan matkaa Fridtjof Nansenin seurassa. Tämän päivän keräilijätiedot osaavat asettaa 150 euron hinnan. "Nämä ovat kyllä huonokuntoiset."
Kun kannen avaa: "Täällä näkyy liimasidos. Useimmat kirjat olivat tuohon aikaan nidottuja, pehmeäkantisia alunperin." Raili Sihvonen todentaa näin, että karun nahkaselän teokselle antanut sidos on tapahtunut myöhemmin.
Kansien välistä löytyy tieto, että teokset ovat Haapasaaren kunnan kantakirjastosta. Ne ovat hankintoja sinne numerolla 359 ja 360. Käsin kirjoitettuna löytyy ilmaisu lainataan kahdeksi viikoksi. Kirjojen takaosassa on liimattuna lainauslappukin, mutta ne ovat siistit ja tyhjät. Ikään kuin kukaan ei olisikaan koskaan teoksia lainannut. Teosten ulkoasu kielii kuitenkin kovastakin käytöstä.
"Siltä näyttää, ettei ainakaan tuolla systeemillä olisi lainattu. Kirjaan liimattuun lappuunhan kirjoitettiin eräpäivä mihin mennessä teos piti palauttaa. Asiakkaan omaan korttiin kirjastossa pantiin ylös mitä oli lainattu."
Pohjan pimeillä perillä -sidosten selissä näyttää olevan ehta selvää ikkunaliimapaperia: "Siinä on varmaan lukenut tekijä ja nimi, koska sitä ei ole painettu 'kultakirjaimilla' niin kuin voisi olla juhlallisemmassa sidoksessa."
Näiden arkisempien Nansen-versioiden aiempi koti on siis merkintöjen perusteella ollut Haapasaaren saaressa, joka ehti olla aikansa Suomen pienin kuntakin, kunnes kolmekymmentä vuotta sitten liitettiin Kotkaan.
Oulun kaupunginkirjaston-maakuntakirjaston pääkirjastossa on vuosittainen kokoelmatyhjennysmyynti 11.-13.3. Pääkirjaston kerhohuoneessa to-pe 10-20, la 10-15.