Helsinki Eutanasian kannatus näyttää kansalaisten keskuudessa hyvin vahvalta, sanoo tutkija Leila Jylhänkangas Helsingin yliopiston Uskontotieteen laitokselta. Ihmisen oikeutta päättää oman elämänsä loppuvaiheesta arvostetaan.
Jylhänkankaan kokoamassa aineistossa yli kaksi kolmasosaa vastanneista hyväksyisi aktiivisen eutanasian, jos toivoa paranemisesta ei ole ja elämän loppuvaihe olisi pelkkää kärsimystä. Usein taustalla voi olla pelko ''vihanneksena virumisesta''. Myös toisten hoidettavaksi joutuminen koetaan nöyryyttäväksi. Tässä Jylhänkangas näkee taustalla nykypäivän suorituskeskeisen kulttuurin.
Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen arvelee, että moni ihminen pelkää enemmän kärsimystä kuin kuolemaa. Kuolemalla halutaan ehkäistä kärsimystä. Kuitenkin kärsimyksiä voidaan lievittää.
Hänninen on toimittanut vaikeita päätöksiä käsittelevän kirjan Elämän loppu vain kuoleman alku - Hoitopäätökset kuoleman lähestyessä. Kirjaan on pyritty saamaan monenlaisia näkemyksiä kuolemaan liittyvästä kärsimyksestä ja sen lievityksestä ja kuolemasta. Mukana on myös Jylhänkankaan tutkimus.
Kun Jylhänkangas selvitti kansalaisnäkemyksiä 132 kirjeen aineiston pohjalta, hän yllättyi. Yli sadassa kirjeessä eutanasia nähtiin hyvänä asiana silloin, kun kärsimys koetaan sietämättömäksi. Hän arveleekin, että eutanasian kannattajat voivat olla innokkaampia ottamaan asiaan kantaa, koska heidän näkemyksensä ei ole vallalla oleva käytäntö.
Eutanasiaa jyrkästi vastustavat perustelivat kantaansa uskonnollisilla näkemyksillä, kuten elämän pyhyydellä. Myös väärinkäytöksiä pelättiin. Eutanasian sallimisen pelätään johtavan vanhojen ihmisten massamurhiin.
Mikä on kärsimyksen mitta
Yksimielisiä suomalaiset olivat siitä, että kärsimyksiä on lievitettävä tehokkailla kipulääkkeillä.
Todellisuudessa kuolema on Hännisen mukaan harvoin kaunis hetki. Suuri osa ihmisistä joutuu edelleen kärsimään viime hetkillään kivuista.
- Meillä käytetään edelleen liikaa tulehduskipulääkkeitä ja liian vähän morfiinia. Potilaalle annetaan Buranaa, ja kun se ei auta, annetaan lisää Buranaa.
Tärkeää Hännisen mielestä on myös omaisten läsnäolo, pahinta välinpitämättömyys.
Hänninen näkee julkisessa eutanasiakeskustelussa paljon harhaanjohtavaa retoriikkaa ja jopa tietoista provokaatiota, kuten esimerkiksi yhteydet vanhusten massamurhaan. Yleensä eutanasiaan suhtautuminen on hyvin intohimoista.
Hänninen ei myöskään hyväksy käsitettä passiivinen eutanasia.
- On vain hyviä ja huonoja hoitokäytäntöjä. Huono lääkäri ei ymmärrä, että potilas on kuolemassa ja kärsii. Hänelle tehdään paljon turhia tutkimuksia ja kärsimyksiä pitkitetään lääkkeillä.
- Jos eutanasia sallitaan, ongelmina ovat, kenelle eutanasia sallitaan, kuka määrittelee riittävän kärsimyksen, mikä on kärsimyksen mitta ja kuka avun lopulta antaa.