Sosiaalityön opiskelija Katri Kaltiola sattui hyvään aikaan 1950-luvun henkiseen Kahavila Pöönään Oulussa. Nuori nainen kertoo olevansa Kainuusta, eikä hänellä ole tapanaan jättää asioita kesken.
"Olen kahvilassa ensikertaa, ja tulin ihan sattumalta. Mukavaa, kun sattui tällainen tapahtuma. Tulikin piristystä päivään", Katri Kaltiola kertoo keskeneräisten tavaroiden, ohjelmanumeroiden, puheiden ja ajatusten keskellä.
"Itse pyrin tekemään järjestelmällisesti loppuun, sillä keskeneräiset vievät ylimääräistä tilaa ajatuksilta", hän jatkaa. Mutta kahvilaan näytteille asetetut puolivalmiit tekeleet näyttävät hänestä värikkäiltä ja kiinnostavilta.
Näyttelyn ideoija, liminkalainen toimittaja Rita Kumpulainen tunnustaa olevansa yksi näistä, jotka aloittavat ja jättävät kesken. Yritystä kuulemma on, mutta valmista ei oikein tule. Ja kun toimittaja joutuu työssään päivittäin saamaan tekstinsä valmiiksi, väkisinkin kotioloissa pukkaa tulemaan keskeneräistä jälkeä.
Kumpulainen sormeili sähköpostisuhteidensa kautta liikkeelle idean yhteen kootusta rykelmästä keskeneräisiä töitä. Näyttely ei tietenkään meinannut millään muotoutua lähtövalmiiksi, mutta tässä nyt ollaan, huhtikuun ensimmäisessä maanantaissa ja avajaistunnelmissa.
"Tällä on julkkiksilta tekeleitä, joista näyttävimmät ovat kirjailija Anna-Leena Härkösen nuoruusvuosinaan tekemät villahousut. Nehän on suorastaan järkyttävät ja pahasti kesken", näyttelyn toteuttaja Esa Saarela Kahavila Pöönästä esittelee.
Kulttuurisihteeri Maija Jaakola Kempeleestä kannattelee hellästi kämmenellään yksinkertaisen kauniiksi veistettyä puuhevosta. "Appeni aloitti kolmen puuhevosen tekemisen ja jätti ne keskeneräisinä perinnöksi pojalleen Aarne Jaakolalle. En tiedä, tehdäänkö näitä loppuun. Ehkä hevoset siirtyvät lastenlapsille jossain vaiheessa", Maija Jaakola sanoo.
Näyttelyn helmi voisi olla veneen pienoismalli, joka on tietenkin jäänyt kesken. Aihion vierestä löytyy valokuva veneestä, joka sekin on kesken. Tekijä poseeraa veneen edessä. Tämä keskeneräisten veneiden tekijä on toimittaja-kalastaja Juha Calamnius Liminka-Oulusalo-akselilta.
"Luin Björn Landströmin laivakirjaa ja muistin, kuinka esi-isäni olivat purjehtineet kauppamatkoillaan pitkin Pohjanlahden rannikoita. Sain ajatuksen rakentaa puusta vanhanaikaisen veneen..." Näin alkaa Juha Calamniuksen kunnianhimoinen suunnitelma toteuttaa täysimittainen purjevene 1 800-luvun henkeen.
Eipä aikaakaan, kun tekijä taivuttelee veneelle luonnollisen kokoisia kaaria, mutta sitten alkaa arveluttaa. Yhteydenotto Björn Landströmiin antaa viimeisen niitin. "Ei tule mitään", kirjailija tuumii Calamniuksen suunnitelmasta.
Monen mutkan ja hikipisaran jälkeen keskeneräinen vene päätyy myytäväksi. "Ehkäpä joku on tehnyt sen valmiiksi, ehkä laiva seilailee jossakin Perämerellä", Calamnius miettiii.
Keskeneräisyys yhdistää. On helpottavaa huomata, että on muitakin, joilla innokas alku päättyy liian usein komeronpohjan tomuiseen unholaan.
Yhtä tärkeää kuin itse työ on myös hyvä selitys, jotka nekin löytyvät näyttelyyn koottuina. Löytyy keskeneräistä runoa, kalastajalangasta virkattua kassia, kaulahuivia, raastinrautaa...