Pääsiäisen aurinko suosi Hetan 35. musiikkipäiviä. Hiihdon, auringon ja musiikin ystäviä hellittiin yläperällä tänä vuonna oikein olan takaa.
Jo useamman vuoden pienellä liekillä toiminut musiikkijuhla tarjosi konsertteja niin Hetan kuntakeskuksessa, Kilpisjärven monitoimitalolla, Juhl´sin hopeapajalla Kautokeinossa kuin lumen keskellä Pyhäkeron tunturikämpällä.
Konserttien kävijämäärä on ollut kohtuullinen, arvioi tapahtumasihteeri Anne Keskitalo-Hohti. Lauantai-illan kuorokonsertissa yleisöä oli jopa reilusti yli 200 henkeä.
Taiteellinen johtaja Vesa-Matti Tastula riisuu kelkkahaalaria viimeisen tapahtuman jälkeen. "Pyhäkeron kämpällä oli jumalanpalveluksessa väkeä ainakin 80 henkeä", laskee Tastula ja vaikuttaa tyytyväiseltä tapahtumaan.
"On selvää, ettemme kilpaile siellä, missä massat menevät valtavirran mukana ja kovien nimien perässä. Meillä on pientä ja kaunista. Tämänvuotiset musiikkipäivät olivat taiteelliselta kannalta hyvin, hyvin onnistuneet."
Tastulan mukaan esimerkiksi uutta musiikkia esittänyt Alea Ensemblekin sai todella hyvän vastaanoton. "Kirkko oli tuolle musiikille oiva esityspaikka", toteaa Tastula selvästi elämyksen kokeneena itsekin.
Musiikkipäivien ohjelmaan on kuulunut aina myös saamelaista musiikkia. Perinteistä joikua esitti Pyhäkeron autiokämpän edustalla Anna-Reetta Niemelä. Lämmin peski yllään Niemelä joikasi muun muassa Iiskon Antin ja Vilkunan Inkan.
Niemelä on oppinut joikaamisen suvussa. Siksi Àddjan - vaarin - joiku on tärkeä osa repertuaaria. Välittääkseen taitoa edelleen hän on tehnyt joiut myös lapsilleen. Matiaksen joiku svengasikin nykymaailman tyyliin.
Anna-Reetta Niemelän kumppanina Pyhäkeron kämpälle roudasi perkussionsa Rune Leskinen, eläkkeelle siirtymässä oleva eräopasrumpali.
Säestyksen lisäksi Leskinen rummutti soolona kuuman mehun juojille karhun, riekon ja muutaman muunkin tunturiluonnon olennon.
Oman tien kulkija
Tunturi-Lapin luontokeskuksen auditoriossa kuultiin saamelaista maailmanmusiikkia. Niko Valkeapään lisäksi sinne olivat levittäneet soittimensa kitaristi Georg Buljo, pääasiassa sordinoitua trumpettia soittava Per Willy Aaserud ja laajaa arsenaalia lyömäsoittimia kalisteleva ja sihistelevä perkussionisti Harald Skullerud.
Vuodet ovat kypsyttäneet Valkeapäätä. Hänestä on kuoriutunut omaa tietänsä kulkeva taiteilija. Ailu Valkeapään vaikutukset ovat huomattavat ja Wimmekin on lähellä.
Sama tunturiluonnon niukkuus ja avaruus kuvittavat tekstejä ja äänimaisemaa. Sama luonteva nöyryys ja vaatimattomuus tekevät musiikin uskottavaksi.
Niko Valkeapään pehmeä ja täyteläinen basso kuuntelee ja kuiskaa kuitenkin aivan omanlaisella tavallaan. Yhteistyö ja ymmärrys norjalaisten nuorukaisten kanssa vie musiikin hetkessä tunturista Kandahariin tai New Yorkiin.
J. S. Bachia pianolla
Pitkäperjantain pianoresitaalissa Enontekiön kirkossa Olli Hautala esitti J. S. Bachin Goldberg-muunnelmat.
Hautala kuljetti järkälemäisen teoksen kolmenkymmenen muunnelman teemoja, kaanoneita ja käännöksiä intensiivisesti ja analysoiden.
Osa osalta tahtoi yhdeltä jos toiselta kuulijalta hymy hyytyä. Katse kääntyi jääväämättömästi sisäänpäin. Voittopalkintona, lähes puolentoista tunnin päässä loisti sitten hyvin hiottu helmi. Yksi musiikkipäivien monista.
Tosin välillä tuntui siltä, että isä-Bach piti unettomuudesta kärsivää kreivi Keyserlinkiä hiukan pilkkanaan.
Lauantai-ilta oli Hetan Musiikkipäivien taiteellisen johtajan Vesa-Matti Tastulan juhlaa. Liikuntahallissa kajahti Tastulan luotsaaman Tunturilaulajat -kuoron ja soitinyhtyeen tuoreen äänitteen ohjelmisto.
Elävässä esityksessä levylaulut soivat entistä elävämmin. Nyanssit eivät olleet tehtyjä, vaan tekstistä syntyneitä. Kuoro reagoi napakasti ja tottelevaisesti.
Tastulan ilmeikäs ja luonteva musikaalisuus kuvastui myös soitinyhtyeen sovituksissa. Päivyt Kurki-Awadin lämmin sello ja Marko-Tapio Kivelän kitara tulivat ansaitusti esille oikeissa paikoissa. Myös sähköinen balanssi toimi yllättävän hyvin.
Tunturilaulajien kollega, Cantare-kuoro Jämsästä liittyi johtajansa Sauli Salmisen säveltämän ja sanoittaman Kevätyön ajaksi ruotuun. Cantaren varsinainen oma koitos oli vasta yöllisessä kirkkokonsertissa.
Hetan Musiikkipäivät eivät kokoa areenallisia kulttuurijulkkiksia tai tähtisolisteja. Sen sijaan ne palvelevat hienosti paikallisia ihmisiä ja arjestaan irrottautuneita etelän ulkoilmaihmisiä. Laadusta tinkimättä.
