Virallisena jälkipelien jatkopaikkana toimineen ravintola Foxian jono ulottui korttelin pituisena tunnista toiseen sunnuntaina. Salissa juhlittiin ensimmäistä mestaruusiltaa kuin viimeistä päivää, tanssimista eivät haitanneet edes kävelykepit.
Innokkaimmat sisäänpääsyn varmistajat olivat rientäneet paikalla välittömästi pelin jälkeen. Sanomattakin oli selvää, että se, jolla ei ollut päällään mitään Kärppiin viittaavaa, oli poikkeus. Matti ja Mikko Jurvelin sekä Samuli Pietarila olivat ottaneet mukaan myös poika-jäljennöksen, jota he kohottelivat vuoron perään ilmaan roikkuen samalla salin valotolpassa.
Käsin kosketeltavan riehakkaan tunnelman kliimaksi oli lähellä, kun Lyly Rajala kuulutti pelaajien tulevan lavalle. Kansanedustaja itse istahti rumpujen taakse lyödäkseen tahtia tulomarssiksi valitun Sankarit-kappaleen ajan.
Joukkueen etunenässä marssi Sakari Palsola Kanada-maljan virallisen kopion kanssa ja yleisö oli ratketa liitoksistaan osoittaessaan suosiotaan. Ja desibelit vain kovenivat Ari Vallinin tarttuessa voitonmerkkiin.
Kari Heikkilä tiivisti koko joukkueen ja muun ryhmän tuntemukset kahteen lauseeseen: "Mahtava fiilis! Me ollaan kovia poikia kaikki!"
Voitonjuhlaa ei oltu valmisteltu millään tavalla, mutta yleisö oli haltioissaan jo siitä, että näki sankarinsa. Ja Kanada-maljan. Jokainen pojan harteilleen nostanut, ja myös muutama sen pudottanut, sai yleisöltä isot jeet.
Kannustushuutoja saivat jopa onnesta ymmyrkäisinä olevien huumoriveikkojen, Janne Pesosen ja juhlan kunniaksi rastafariksi koristautuneen Jussi Jokisen huutokyselyt "Onko siellä rannalla hiekkaa" ja "Onko siellä biitsillä sändii". Mikäli yleisöön on uskominen, niin olihan sitä hiekkaa.
Vieläkin suuremman äänivyöryn sai aikaiseksi Juha-Pekka Haatajan tunnustus: "Ari Vallin on mun jumala!"
Juhlan huipennukseksi Antti Aarnio heittäytyi yleisön käsien kannateltaviksi ja pääsi takaisin lavalla juuri ennen, kuin Kärppien kannatuslaulu, Sentencedin Routasydän, raikui kaiuttimista kansan edelleen hurratessa.
