PESSI JA ILLUSIA. Kirjoittanut Yrjö Kokko. Käsikirjoitus, koreografia ja ohjaus Soili Tolonen, lavastus Anne Kaihua, puvustus ryhmä, äänieditointi Ville Häivälä, äänitekniikka Janne Björninen. Pessi Risto Tolonen, Illusia Riikka Leukumaa/Eliisa Peuranen. Muissa tanssirooleissa Marjukka Rissanen, Riikka Peuranen, Kaisa Akkanen, Tytti Uusimäki, Heidi Lämsä, Laura Lahtela, Anna Niemi, Sonja Angeria-Rousu, Tuula Selkälä, Jatta Kauvosaari, Sanna Aikio, Eliisa Peuranen, Mia Rautio, Petra Koivuranta sekä 45 muuta YliVoLin tanssijaa. Tuotanto Outokairan Kultamaat. Ensi-ilta Aavasaksan laella 15.6. Esitykset vielä 18.6., 19.6., 22.6., 25.6. ja 26.6. ja viisi esitystä elokuussa.
Taisi Aavasaksan kallio-onkaloissa asustava Olavi Tissarin laulun peikkomuori hieraista silmiään kerran jos toisenkin, mikäli sattui olemaan näkö- ja kuuloetäisyydellä, kun Ylitornion Voimistelu- ja Liikuntaseuran toteuttama Pessi ja Illusia pärähti käyntiin kesäisen rupeamansa.
Ihmettelemistä on riittänytkin jo pidemmän aikaa. Viime kesänä Tornionjoen kansallismaisemaa saattoi ihailla vaaran laelle rakennetusta nousevasta katsomosta ja juuri ennen tanssiteatteriesityksen ensi-iltaa näyttämö sai kiinteän katteen.
Harvalla kesäteatterilla on Aavasaksan kaltaisia puitteita: käkkärämäntyjen ja kalliolouhikoitten välistä pilkistelee alhaalla laaksossa vanha viljelymaisema ja väylä tuikkii sinisenä.
Näyttämöratkaisu on onnistunut, maisema ei rikkoonnu ja esittäjillä on kuitenkin mahdollisuus käyttää nykyaikaista tekniikkaa, monipuolista lavastusta ja jopa sosiaalitiloja. Yleisökin pääsee lämmittelemään viereiseen Näköalakahvilaan.
Ylitornion kunta on satsannut perinteeseen eli Suomen vanhimpaan matkailukohteeseen. Päättäjien arvostuksen on saanut nyt myös henkinen kulttuuri, kun nuoret voivat ruohonleikkuun lisäksi tehdä kunnan kesätöitä tanssien.
Ei Ylitorniolla ole institutionaalista tanssiteatteria, balettikoulua tai edes tanssitaiteen perusopetusta. Mutta jo vuosikymmenten ajan paikkakunnalla on toiminut vireä ja moneen liikkumisen lajiin kurottuva Ylitornion Naisvoimistelijat, joka taannoin muutti nimensä Ylitornion Voimistelu- ja Liikuntaseuraksi, kun ryhmissä alkoi liikkua myös poikia.
Voimisteluesitykset ovat muuttuneet vuosien mittaan ilmaisullisemmiksi ja teatterimaisiksi. Niinpä tarttuminen suureen tanssiteatteriproduktioon ei ole vaatinut ainakaan taiteellisesti suurta loikkaa. Ja talkoita näiden pääasiassa nuorten tyttöjen vanhemmat ovat aina tottuneet tekemään.
Nytkin Soili Tolosen suunnittelun ja Anne Kaihuan ohjauksen mukaan ommeltiin puvustusta ja lavastusta satojen metrien kangaspakoista.
Pessi ja Illusia -esitys koostuu 26 erilaisesta tanssista mukaan lukien soolo- ja ryhmätanssit.
Tarina seuraa kohtalaisen tarkkaan Yrjö Kokon toisen maailmansodan varjossa syntynyttä satua, joka tutkailee erilaisuuksien selviämistä tässä maailmassa.
Enää ei vanne keiku tyttöjen esityksessä ja huivejakin heilutetaan äärimmäisen niukasti. Sen sijaan tanssillinen voimistelu, nykytanssi ja break dance lyövät kättä teatterille, tarinan kerronnalle.
Etnoa, orkesterimusiikkia, discoa, metallia, irlantilaista tanssia ja erilaisia äänimaisemia sisältävä musiikki on valittu osuvasti ja pieteetillä ja sen toteutus käy kisällinäytteestä.
Illusiaa tanssiva Riikka Leukumaa on hahmossaan monipuolisin, mutta hyvin tarinan ovat sisäistäneet kaikki roolit, pientä hiiripoikuetta myöten. Risto Tolosen Pessillä on perimmäinen luonne vielä hakusessa, mutta oikeilla jäljillä on hänkin. MarjukkaRissasen ristilukki syöksee pahuuden vallat näyttämölle kallioseitistään ja Sonja Angeria-Rousun käkirouva kyynärpäätaktikoi edut omalle jälkikasvulleen.
Missä nyt oikein ollaan, kun lavalla juostaan, kierähdellään ja nostellaan ammattimaisen tarkasti ja taitavasti? Olisin häpeämättä katsellut Pessin ja Illusian esitystä vaikkapa edellisviikonlopun Euroopan Naisteatterifestivaaleilla.
Mutta simpukka avasikin helmensä vielä syvemmällä Torniolaaksossa, melkein Euroopan rajalla, keskellä intomielisiä paikallisia osaajia.