Suomen Punaisen ristin veripalvelun jalkautuminen Oulun Edeniin ei keskiviikkona tuottanut toivottua tulosta. Puolilta päivin luovutuspaikalla oli enemmän sairaanhoitajia, kuin verenluovuttajia.
Edenin laitosmies Jukka Lehto oli vasta päivän toinen luovuttaja, vaikka ovet olivat olleet avoimina jo pari tuntia.
Lehdon oli paikalle houkutellut työpaikan tiedote. Hän tosin on muutenkin vakituinen verenluovuttajaa. Vuodesta 1975 lähtien luovutuskertoja on kertynyt jo parikymmentä.
"Hyvä asia se on, että veripalvelua autetaan", Lehto totesi pedillä pötkötellessään.
Edeniin tulleita sairaanhoitajia hiljaisuus harmitti, sillä verta ei saatu lähestulkoonkaan riittävästi järjestämisvaivaan nähden.
"Mainoksia oli joka puolella. Toivoisi, että kävisi enemmän luovuttajia", harmitteli sairaanhoitaja Anneli Tiensuu veripalvelun Oulun keskuksesta.
Ilmoituksia oli viety leirintäalueellekin, mutta turistit eivät verenluovuttamisesta innostuneet. Keskiviikon ensimmäinen luovuttaja oli tosin hotellin asiakas.
Vain kotimainen
veri kelpaa
Nallikarin norjalaistulvasta ei veripalvelulle olisi ollutkaan iloa, sillä ulkomaalaisten verta ei oteta vastaan. Vaaditaan vähintään vuoden asuminen Suomessa, että ulkomaalaissyntyisen veri kelpaa.
Veripalvelu jalkautuu Oulussa ensimmäistä kertaa kesäaikaan. Kesän aikana on käyty myös Kaukovainion ja Myllyojan seurakuntataloilla. Ensi viikolla ollaan vielä Tuirassa.
"Yritämme tulla luovuttajan lähelle. Sinne, missä ihmisiä on enemmän koolla", Tiensuu kertoo.
Tiensuun kokemuksen mukaan jalkautumiset onnistuvat maaseudulla paremmin kuin kaupungissa. Kävijöitä on poikkeuksetta viitisenkymmentä, parhaissa paikoissa jopa yli sata.
"Kaupunkilaiset ehkä tykkäävät käydä veripalvelussa, mutta meilläkin on ollut hiljaista", Tiensuu sanoo.
