Kemiläinen taidemaalari Olavi Korolainen, 73, maalaa värikkäitä tauluja. Häntä luonnehdittaessa muistetaan yleensä mainita, että hän on koloristi, mutta osaa hän kertoa värikkäitä juttujakin.
Ikimuistoinen on sekin tarina, kun 33-vuotias Korolainen huomasi 40 vuotta sitten olevansa kylässä Daleilla Cadaquésin kalastajakylässä Katalonian rannikolla.
Se juttu oli ihan pakko käväistä kuulemassa Kemin Alaojankadulla uudelleen tämän päivän syntymäpäiväsankarin Salvador Dalin 100-vuotispäivän kynnyksellä.
"En minä ihan tarkkaan kaikkea muista. Onhan siitä jo 40 vuotta aikaa!" toppuuttelee kesän 1964 Euroopan kierroksestaan kemiläistaiteilija, jonka kanssa laskemme, että koska Dalin syntymästä on nyt 100 vuotta, tämän täytyi olla silloin kuusikymppinen. Koska rouva Gala Dali puolestaan oli yhdeksän vuotta miestään vanhempi, hänen täytyi olla 69-vuotias.
"Ei saateri voinut olla niin vanha, seitsenkymppinen!" kauhistuu Korolainen. Sitten hän ryhtyy perustelemaan:
"Minulle on jäänyt niin kaunis kuva Galasta: hän oli hyvin tummissa vaatteissa ja hänellä oli joku valkokauluspusero. Hän oli hyvin miellyttävä nainen. Hän kysyi, osaanko venäjää, mutta minä olen niin mahdottoman kielitaidoton. Me puhuimme sekaisin espanjaa, ranskaa, englantia."
Miellyttäviä ja sympaattisia ihmisiä
Miten ihmeessä jouduttiin tilanteeseen, jossa nuori kemiläistaiteilija huomasi yht´äkkiä olevansa kylässä mitä mukavimpien ihmisten, Salvadorin ja Galan, luona eli kuten hän Dalin pariskuntaa ja tunnelmaa heidän talossaan vieläkin muistelee:
"Niin miellyttävien sympaattisten ihmisten luona minä en edes jännittänyt. He tempaisivat täysin mukaansa."
Koko juttu käynnistyi, kun Korolainen lähti kiertämään Eurooppaa vaimonsa Ritvan kanssa kuten Kemistä ikiaikaisesti on ollut tapana, Haaparannan kautta.
Korolaiset matkustivat junilla ja busseilla kohti Espanjaa, viettivät Pariisissa kolme kylmää päivää, vapunkin. Paluumatka Espanjasta kulki sitten Sveitsin kautta takaisin. Nuorelle pohjoissuomalaiselle taiteilijalle kalliista Sveitsistä jäi erityisesti mieleen Alberto Giacomettin näyttely.
"Oltiin me Venetsian biennaalissakin", vaimo Ritva täydentää.
Christina
Snellman yllytti
Katalonialaiseen Cadaquésin kalastajakylään, jonka läheisyydessä Port Lligatissa sijaitsi Dalien kodeista yksi, Korolaiset joutuivat espanjalaistuneen, mutta aikanaan Kemissä asuneen taidemaalari Christina Snellmanin yllytyksestä. "Kun oltiin kierretty Espanjaa, niin Christina sanoi, että menkää sinne ja oltiin siellä viikko." Ritva Korolainen sanoo vieläkin muistavansa sen matkustajakodin nimen, missä he asuivat. "Fonda Ubaldo", sanoo hän.
Itse asiassa Korolaiset tiesivät jo mennessään, että Dali asui jossakin siellä. Nyt he muistelevat katalonialaista kalastajakylää varsinaisena taiteilijapaikkana, jossa oli maalareita ja paljon, vaikka paikka heidän arvionsa mukaan kivan rauhallinen silloin olikin.
Ritva lähti eräänä päivänä kampaajalle ja Olli kävelemään pitkin rantaa. Dalien talo oli kylästä rantaa pitkin noin puolentoista kilometrin päässä, Olli Korolainen muistelee.
"Minä kiertelin siinä, ja joku nainen tuli ja kysyi, haenko jotakin. Vaikka en osannut espanjaa, näytin taloa ja sanoin, että Dali. Se nainen meni sisään ja tuli takaisin, kutsui minut sinne ja Dali oli paikalla."
Tuo nainen oli Gala, Dalin puoliso ja muusa, vaikka Olavi Korolainen ei sitä heti hoksannutkaan: "Hyvän näköinen se oli. En minä ensin tajunnut, kuka siinä oli, en todella tiennyt heti."
Dali itse oli Korolaisen mukaan viiksineen espanjalaisen näköinen. Sen enempää neron ulkonäköä Korolainen ei rupea kommentoimaan.
Kutsut
jäivät väliin
Nykyään museona oleva talo oli tehty Olavi Korolaisen muistelun mukaan yhdistämällä kolme vanhaa kalastajataloa, ja sisällä oli hänen muistinsa mukaan sokkeloista. Jo eteiseen tulo oli vaikuttava, hän kertoo, kun heti sisääntulossa istui teddykarhu helmet kaulassa ja eteisaulassa oli kirjoja Dalista. Siellä talossa he sitten kiertelivät yhdessä kaikki kolme, Gala ja Salvador sekä tämä kemiläinen Olli.
Dalin pariskunnan lisäksi paikalla oli "joku kotiapulainen joka tarjoili jotakin".
Venäläissyntyinen Gala kertoi vieraalleen käyneensä joskus Suomessa, ja kun vieras lähtiessään huikkasi dasvidaniansa, Gala vastasi siihen iloisesti.
Kolmen päivän kuluttua Dalit järjestivät taloonsa partyn, johon Korolaisetkin saivat kutsun, mutta he olivat olleet Cadaqésissa jo niin kauan, että jatkoivat matkaansa ennen kutsuja, ja niin partyt jäivät väliin.
Vierailu Dalien kodissa tuli Korolaiselle sellaisena yllätyksenä, ettei hänellä ollut mukanaan muuta kameraa kuin kaitafilmikamera, johon hän jotakin talletti.
"Siihen tuli joitakin pikku pätkiä. Pitäisiköhän niitä ruveta roskiksesta kaivamaan?" Olli Korolainen kyselee nyt joko itseltään tai sitten meiltä muilta, ja me yllytämme häntä etsimään niitä.
Vaimo odotti
ja ihmetteli
"Minä olin jo aikoja sitten tullut kampaajalta ja odottelin ja ihmettelin. Sitten Olli tuli ja sanoi, että arvaa missä minä olen ollut!" kertoo Ritva Korolainen ja muistelee, miten kyläläiset arvostivat Dalia ja miten pariskunnan arvostus kyläläisten keskuudessa nousi yllätysvierailun jälkeen.
"Se oli upea se talo siellä rantatiellä. Se oli ihan viimeisenä ja turisteja oli vähän", tiivistyvät Ritva Korolaisen 40 vuoden takaiset muistot viikosta, jonka aikana hänen miehensä kohtasi Dalin. Ja Galan.
"Minusta se Gala oli korkeintaan viisikymppinen. Sillä oli niin hyvä vartalokin!" Olli Korolainen yrittää vielä lähtiäisiksi.
