Oulu Mikäs siinä aurinkoa ottaessa ja vähäpukeisia ihmisiä kiikaroidessa.
Uinnin valvojien työ saattaa ulkopuolisen silmiin näyttää mukavalta hengailulta rannalla, mutta uimaopettaja Sirpa Weckman korostaa että todellisuudessa se on raakaa työtä ja siitä on glamour kaukana.
"Kun viettää kahdeksan tuntia kuumassa auringon paisteessa, se alkaa tuntumaan todella raskaalta. Ei tämä mitään Baywatchia ole, jossa valvojat vain oleilevat hyvän näköisinä rannalla."
Oulun kaupunki on vihdoin palkannut koulutuksen saaneet uinninvalvojat Nallikarin ja Tuiran uimarannalle.Valvojat aloittivat työnsä 23. kesäkuuta.
Aikaisempina vuosina rantavahtien palkkaaminen on evätty resurssipulaan vedoten, vaikka suositusten mukaan uimavalvojia tulisi olla yksi valvoja sataa rantametriä kohden. Nallikarissa ja Tuiran rannassa niitä on kahdesta kolmeen, riippuen väkimäärästä.
"Toivottavasti uinninvalvojia pystyttäisiin palkkaamaan vastaisuudessa joka kesä, sillä tarvetta on", toteaa Weckman.
Ennaltaehkäisevää
ja vastuullista työtä
Rantavahdin työ on vastuullista, sillä jos rannalla jotain tapahtuu, vastuu lankeaa heille. Rantavahdit pyrkivätkin tekemään ennaltaehkäisevää työtä neuvomalla ja auttamalla rannalla olijoita parhaansa mukaan. Heidän tehtävänään on tarkkailla rantaa ja olla näkyvästi esillä, jotta ihmiset tietävät kenen puoleen kääntyä jos ongelmia tulee.
"Tarkkailemme rantaa valvontakopista tai maasta. Puolen tunnin välein käymme tekemässä partiointikierroksen. Lisäksi välillä joudumme laastaroimaan turisteilta lasinsirujen aiheuttamia haavoja jalkapohjista tai antamaan kylmähoitoa venähdyksiin", luettelee uinninvalvoja Anna Saavalainen.
Vaikka vettä tulisi kuin Esteristä, ei rantavahtien auta juosta sisälle suojaan, sillä heillä on paikallaolovelvollisuus.
"Vaikka täällä olisi vain yksi uimari, me olemme täällä paikalla.", kiteyttää uinninvalvoja Laura Lehtinen.
Huolimatta siitä, että Nallikari ja Tuiran ranta ovat suosittuja ja isoja uimapaikkoja, ei onnettomuuksia ole sattunut. Ulkopuolisesta tuntuu mahdottomalta tarkkailla laajaa rantaa herkeämättä paljailla silmillä, mutta valvojat ovat eri mieltä.
"Silmä tottuu ja harjaantuu tarkkailemaan. Sitä huomaa pitkänkin matkan päähän, jos uimarilla ei ole kaikki kunnossa ja kauimpana uivia pystyy hyvin tarkkailemaan kiikarilla", sanoo uimavalvoja Jyrki Hiltunen.
Valvojilta ei edellytetä kaiken havaitsemista, vaan heidän tehtävänä on lisätä rannalla olevien turvallisuutta. Veckaman korostaakin että suurin vastuu lapsien valvonnasta kuuluu heidän vanhemmilleen.
Samoilla linjoilla on myös oululainen Anna, joka oli saapunut rannalle paistattelemaan päivää lastensa kanssa.
"On erittäin hyvä, että he kulkevat täällä rannalla ja vahtivat vedessä olijoita, mutta ei omia lapsia voi jättää pelkästään rantavahtien vastuulle."