Keskiajan rakennustaiteen asiantuntija dosentti Markus Hiekkanen sanoo Porvoon tuomiokirkon olevan Suomen keskiajan ja itse asiassa koko historian merkittävimpiä rakennuksia. -- Ei vain kirkollisia, vaan merkittävimpiä rakennuksia muutenkin, hän lisää.
Kirkollisten tapahtumien ohella suomalaiset muistavat Porvoon tuomiokirkon etenkin Porvoon vuoden 1809 valtiopäivistä. Siellä pidettiin valtiopäivien jumalanpalvelus ja siellä keisari Aleksanteri I otti vastaan säätyjen uskollisuudenvalan sen jälkeen kun hän oli luvannut pitää voimassa Suomen vanhat lait.
Porvoon tuomiokirkko edustaa Suomessa 1400-luvun puolivälissä ilmestynyttä uutta rakennustapaa, jonka toi mukanaan Pohjois-Saksasta tänne muuttanut arkkitehti. Miehen nimeä ei tiedetä, mutta Markus Hiekkanen on nimennyt hänet Pernajan mestariksi.
Mestarin jäljiltä on tähän päivään asti säilynyt viisi kivikirkkoa Itä-Uudellamaalla: Pernaja (1430-luvulta), Sipoo ja Porvoo (1450-luvulta), Helsingin pitäjän kirkko (1450-luvulta) ja Pyhtää (1460-luvulta).
Pyhtään mestarin töitä leimasivat Hiekkasen mukaan muun muassa erikoinen länsi- ja itäpäätyjen koristelu sekä omaperäinen, 28-jakoinen tähtiholvirakenne.
Vanhasta kirkosta vain luoteisnurkka
Nykyisen tuomiokirkon paikalla oli aiemmin 1200-luvun lopussa tai 1300-luvun alussa rakennettu, nykyistä huomattavasti pienempi kivikirkko. Siitä on enää jäljellä kaksi seinää, jotka muodostavat nykyisen kirkon luoteisnurkan. Nähtävissä on myös entinen umpeen muurattu sisäänkäyntiovi.
Jo tämä aiempi kivikirkko oli mitä ilmeisimmin pyhitetty Neitsyt Marialle.
Keskiajalta ei ole paksuja seinämuureja lukuun ottamatta säilynyt juuri mitään, koska kirkko on vuosisatojen aikana ryöstetty ja poltettu useita kertoja. Tosin asehuoneessa on todennäköisesti keskiaikainen kivilevyn pala, jonka yhteen kulmaan on hakattu risti. Lisäksi on säilynyt joitakin seinä- ja kattomaalausten jäänteitä. Keskiaikaisia maalauksia on nähtävissä etenkin alttariseinällä, joissakin holveissa ja sakastin katossa.
Maalaukset ovat luultavasti vuoden 1470 paikkeilta.
Tuli ja pommi tehneet tuhojaan
Porvoon tuomiokirkko poltettiin useasti 1500-luvulla, ja se pääsi rapistumaan pahaan kuntoon. Erityisen tuhoisa oli kuitenkin tulipalo Suuren Pohjan sodan aikana vuonna 1708, jolloin rakennus tuhoutui täysin nokeentuneita seiniä, kuoriholvia ja pohjoislaivan holvia lukuun ottamatta. Jälleenrakennus alkoi vasta 1721 rauhan alettua.
Vaarallisin tilanne kirkon historiassa koettiin kuitenkin jatkosodan aikana 1941, kun siihen osui pommi. Sen aiheuttaman kuopan täyttämiseen tarvittiin kahdeksan autokuormallista hiekkaa.
Tuomiokirkon arvokkain esine on ilmeisesti 1200-luvulla Westfalenissa valmistettu ehtoolliskalkki, niin sanottu Sigfridin kalkki, jota pidetään yhtenä maailman kauneimmista ja arvokkaimmista ehtoollismaljoista. Sitä ei kuitenkaan enää säilytetä kirkossa, vaan se on ollut varmassa tallessa pankkiholvissa.
Arvokas on myös 1400-luvulta peräisin oleva Marian patsas, jonka lahjoitti merikapteeni Lennart Trey.
Keisari Aleksanteri seisoo kirkossa
Tuomiokirkon saarnastuoli on porvoolaisten käsityöläisten taidonnäyte. Se korvasi aiemman, liian yksinkertaisena pidetyn tuolin vuonna 1764. Varsin kauniita ovat myös kirkon pilastereissa olevat kuuden apostolin kuvat, joiden tekijäksi on arveltu Adam Lindströmiä. Kuvat ovat 1760-luvulta.
Kirkon etuosassa seisoo kuvanveistäjä Walter Runebergin patsas keisari Aleksanteri I:stä. Patsas paljastettiin vuonna 1909, jolloin vietettiin Porvoon valtiopäivien 100-vuotisjuhlaa.
Kirkon alttaritaulu on vuodelta 1846. Se on kopio Leonardo da Vincin kuuluisasta seinämaalauksesta Ehtoollinen. Taiteilijana oli ranskalainen Joseph Desarnod.
Nykyiset urut otettiin käyttöön Mikkelinpäivänä 1978. Espoolaisen Veikko Virtasen rakentamissa uruissa on 44 äänikertaa.
Porvoon tuomiokirkon yksi erikoisuus ovat lattian alle haudatut sadat porvoolaiset. Tämä hautaustapa jatkui 1700-luvun lopulle asti.
Lisälähteinä käytetty: Göran Selén, Porvoon tuomiokirkko ja Pikkukirkko. Markus Hiekkanen, Suomen kivikirkot keskiajalla (Otava 2003).