Eduskunta avasi 100-vuotisjuhlaviikkonsa maanantaina julkistamalla massiivisen lukupaketin kansanedustuslaitoksen historiaa.
Juhlaviikon käynnistäjiksi ehti kolme ensimmäisinä valmistunutta osaa eduskunnan 12-osaiseksi täydentyvästä historiasta. Professori Mikael Hidénin ja FL Helena Honka-Hallilan laatima kuutososa "Miten eduskunta toimii" tarkastelee eduskunnan työskentelyä paitsi lakien ja säännösten myös epävirallisten traditioiden ja sosiaalisten normien näkökulmasta.
Honka-Hallilan kirjoittama osuus "Eduskunta sosiaalisena työyhteisönä" valaisee eduskunnan tapakulttuuria, verkostoitumista ja yhteisiä rientojakin. Honka-Hallilan mukaan sosiaalisesti taitavasta edustajasta tulee sekä omassa ryhmässään että koko eduskunnassa vaikuttaja, jonka mielipiteitä kuunnellaan. Kaikki vaikuttajat eivät näy lehtien palstoilla ja ole laajalti yleisön tiedossa.
Teokseen on mahdutettu menneiden ja nykyisten kansanedustajien ja virkamiesten kanssakäymistä valottavia riemukkaitakin anekdootteja, joita on kerätty politiikkojen muistelmista ja haastatteluista. Hauskoja sattumuksia ja hyviä tarinoita mahtuu sataan vuoteen paljon.
Luovasta täysistuntotyöskentelystä kelpaa esimerkiksi puhemies Johannes Virolaisen pyyntö kokoomuksen Eeva Kaupille, kun salissa ei erään budjettiäänestyksen lähestyessä näkynytkään keskustapuolueen edustajia. Virolainen lähetti Kaupille lapun, jossa sanottiin, että mene Eeva pönttöön ja puhu niin kauan että näet kepulaisten tulevan.
Kauppi kertoi vastanneensa, että kyllä hän voi puhua, mutta puhemiehen nuijan ei tule paukkua, vaikka hän ei täysin pysyisi asiassa. Sitten Kauppi puhui tunnin, kunnes kepulaiset tulivat.
Pertti Paasio (sd.) kehitti puheen, joka kelpasi ajanpeluuseen joukkojen kokoamiseksi tilanteessa kuin tilanteessa. Teksti oli sillä tavoin rakennettu, että sen saattoi lukea hämminkiä herättämättä ainakin kolme kertaa uudelleen alusta alkaen.
"Ne poltettiin jo"
Kertoman mukaan kerran kävi niinkin, että pari edustajaa lähti ryypylle vieressä olevaan Konservatorion ravintolaan, eduskunnan kuppilassa kun ei viinaksia tarjoiltu. Konservatorio oli tietenkin jossain vaiheessa puhekielessä vääntynyt krematorioksi. "Me menemme nyt krematorioon", miehet ilmoittivat lähtiessään eduskunnan vahtimestarille.
Kun vahtimestari joutui etsimään miehiä äänestykseen, hän soitti tietenkin oikeaan krematorioon ja kysyi, onko siellä kaksi kansanedustajaa. Uninen toisen pään vahtimestari vastasi: "On kyllä, mutta ne poltettiin jo".
Dosentti Juhani Myllyn kirjoittama ykkösosa "Edustuksellisen kansanvallan läpimurto" kuvaa vuoden 1906 eduskuntauudistuksen syntyä. Professorien Antero Jyrängin ja Jaakko Nousiaisen kirjoittama kakkososa "Eduskunnan muuttuva asema" kertoo eduskunnan valtaoikeuksien ja parlamentarismin kehityksestä.
Eduskunnan historiasarja-hanke käynnistettiin vuonna 2001. Kolmas, neljäs ja kahdeksas osa ilmestyvät syksyllä ja loput kuusi ensi vuonna.
Edellinen vastaava teossarja oli 1960-luvulla valmistunut Suomen kansanedustuslaitoksen historia, joka kattaa vuodet 1863-1963.