"Mietittiin, että olisi kiva tehdä levy kappaleista, joita ollaan vuosien varrella soitettu. Että se olisi vain niinku hauskaa", sanoo suomalaisen rockyhtyeen solisti-kitaristi.
Kuulostaa jonkin julkisuuteen tottumattoman kohutulokkaan keulakuvan latteudelta. Tai hevipartion hieman yksinkertaisen soolokitaristin töksäytykseltä, paitsi ettei ole.
Äänessä on 22-Pistepirkoista tuttu PK Keränen, joka kyllä osaa puhua musiikista monitasoisesti ja mietteliääseen sävyyn, mutta kun aiheena on 22-Pistepirkkojen räminärockprojekti The Others, liika filosofisuus joutaa romukoppaan.
Tänään ensimmäisen albuminsa julkaiseva The Others kuulostaa puhemiehensä tavoin hauskalta ja naiivin innostuneelta. Kun 22-Pistepirkkojen musiikillinen kehitys on vienyt etäälle urkurockista ja autotallisoinnista, The Others on säilönyt 1980-luvun lopun Pistepirkko-hulinan.
Robottihommista bändiräminään
"Ennen viimeisintä 22PP-levyä pidettiin bändin kesken kauaskantoinen keskustelu, jossa mietittiin mitä todella haluamme tehdä. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että soittaminen on ehdottomasti mukavinta. Parin edellisen levyn robottihommissa on oma viehätyksensä, mutta meidän tapauksessa on vieläkin viehättävämpää soittaa bändinä."
Elektrokokeilujen jälkeen ilmestynyt Drops & Kicks toi särmän takaisin Pistepirkkojen musiikkiin, ja kun levynjälkeisistä keikoista jäi pääsääntöisesti "ultrahyvä mieli", oli aika kypsä myös The Othersille.
"Oman studiokaluston ansiosta kustannukset ja järjestelyt pysyivät järkevissä mitoissa. Soittohommissa meni vajaa viikko, toinen kului laulaessa, ja miksatessa neljä päivää", kertaa Keränen Monochrome Set-levyn pikaista työstämisprosessia.
Perinteisesti The Others on herännyt henkiin joko 22-Pistepirkko-albumin kynnyksellä tai välittömästi levyn ilmestyttyä. Sivuprojekti on toiminut uusien rallien testialustana ja pitkien levytyssessioiden aikana kertyneiden paineiden purkajana.
"The Othersissa on hyvä kokeilla miten uudet Pistepirkko-kappaleet toimivat keikoilla lainakappaleiden seassa. Toisaalta, jos Pistepirkoilla ei ole ollut keikkoja, niin on menty mielellään soittamaan The Othersina."
Hatunnosto
Link Wraylle
Keikoillaan kantria, bluesia, rock and rollia ja garagea lavealla otannalla paukuttava The Others pitäytyy ensilevyllä muutaman artistin tuotoksissa. Mukana on esimerkiksi kokonaista viisi raitaa Link Wraylta.
"Ihan tarkoituksella. Hän on ollut suuri innoittaja ja on edelleen. Vuosien varrella on rämpytetty hänen kappaleitaan aika paljon, ja niitä on kiva soittaa. Hienon kitaransoiton lisäksi hän on myös erinomainen laulaja. Huippuspirituaalinen artisti", Keränen summaa.
Kolmen kappaleen verran versioitu amerikkalainen rockabillyveteraani Jody Reynolds on suomalaisittain aika tuntematon nimi, mutta kotimaassaan Reynoldsin kädet on ikuistettu Rockabilly Hall of Fameen Elviksen ja Ricky Nelsonin viereen.
"Monet hänen lauluistaan ovat simppeliin kaapuun puettuja tyttö-poika-renkutuksia, mutta niissä on aina sellaista tunnelmaa, että jotain kauheata tapahtuu. Se kauheus nyt ei sinällään vielä inspiroi, vaan jännite tarinoiden takana."
Onko The Othersissa kyse fanituksesta vai valistuksesta?
""Fanituksesta. Mutta jos ihmiset innostuvat alkuperäiskappaleista ja -artisteista, niin eihän se tietenkään paha asia ole. Ei tavoite kuitenkaan."